Ero sivun ”Hanna Taini” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
linkki karamzinille |
elonetistä poimittua |
||
Rivi 40:
Hanna Tainista tuli yleisön ohella kansikuvien suosikki. 1930-luvun kuluessa hänet nähtiin muun muassa [[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehden]] kannessa ja kolmeen otteeseen [[Eeva (lehti)|Eeva-lehden]] kannessa. Elokuva-lehden Benyol luonnehti Tainia: "Jokainen, joka rakastuu Hanna Tainiin, unelmoi ensi kädessä mustalaisromantiikasta ja metsän reunaan pystytetyistä teltoista, joiden äärellä nuotiot palavat ja silmät iskevät tulta [[tamburiini]]en tahdissa. Ja ainakin jo joka toinen on ehtinyt häneen rakastua ja joka kolmas on rakastumaisillaan." Tainista kehittyikin 1930-luvun suomalaisten elokuvien tumma ja eksoottinen kaunotar, josta jopa [[Greta Garbo]]n löytänyt ohjaaja [[Mauritz Stiller]] kiinnostui. Stillerin aikomuksena oli tehdä Tainista kansainvälinen tähti, mutta ohjaaja ehti kuolla sitä ennen.<ref name="muistot.hs.fi"/>
Hanna Taini jatkoi opiskeluaan Ruotsalaisen Teatterin oppilaskoulussa ja sai vähitellen yhä merkittävämpiä näyttämörooleja. Hänen mainekkaimpia töitään Ruotsalaisessa Teatterissa olivat muun muassa ''Vanhan Heidelbergin'' Käthie, ''[[Peer Gynt]]in'' Anitra ja ''Casanovan'' keisarinna Maria Theresia. Laulu- ja tanssitaitonsa ansiosta Taini menestyi etenkin [[operetti|opereteissa]].
''Siltalan pehtoorin'' jälkeen Tainin elokuvauralla seurasi tauko. Helmikuussa 1937 tuli ensi-iltaan [[draamaelokuva]] ''[[Ja alla oli tulinen järvi]]'', jossa Taini näytteli Elma Lumian roolin. Maaliskuussa 1938 ilmestyi ''[[Karmankolon kuningas]]''; siinä Taini näytteli Elisa Rosengreniä. Molemmat suoritukset saivat tylyn vastaanoton arvostelijoilta.<ref>Ihanat naiset kankaalla, sivut 33 ja 34</ref>
| |||