Ero sivun ”Mäntsälän kapina” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 90:
Kapinallisten valta Jyväskylässä voimistui presidentin puheesta huolimatta. Jyväskylässä järjestettiin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan [[Sigurd Wilhelm Forss|S. W. Forssin]] johdolla hallitusta ja presidenttiä tukeva maakuntakokous, jonka kapinalliset yrittivät hajottaa tuloksetta. Pelästynyt maanviljelijä ''Matti Jääskeläinen'' pelästyi hajottamisyritystä ja kuoli sydänkohtaukseen sanoen viimeisiksi sanoikseen "''Aikohin on Suomessa eletty''" tai "''Hyvä Jumala tätä Suomen kansaa!''". Häntä on pidetty tavallaan kapinan ainoana siviiliuhrina.<ref name="multiple"/> Myöhemmin päivällä armeija miehitti Jyväskylän ympäristön strategiset liikenteen risteyskohdat, kuten [[Haapamäki|Haapamäen]] ja [[Pieksämäki|Pieksämäen]] asemat.
Perjantaina [[4. maaliskuuta]] 1932 Mäntsälän Kärkijoukkojen lähetystö saapui valkoisin lipuin Helsinkiin ja kävi Svinhufvudin luona, mutta tämä tyytyi vain viittaamaan julistukseensa. Lapualainen lähetystö vaati edelleen hallituksen vaihtoa ja esitti pääministeriksi Rudolf Waldenia, mutta oli ilmeisesti myös huolissaan kapinallisten kohtalosta kapinan jälkeen. Pian käynnin jälkeen armeija aloitti Mäntsälän kapinakeskuksen saarrostamisen. Svinhufvud nimitti viralliseksi neuvottelijaksi [[Elja Rihtniemi|Elja Rihtniemen]], jonka kanssa lapualaisten neuvottelut jatkuisivat Mäntsälässä. Everstiluutnantti [[Arne Somersalo]] oli liittynyt kapinallisiin näihin aikoihin.
Samaan aikaan Seinäjoen Seurahuoneella pidettiin Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnan piiriesikunnan kokous, jota johti Suojeluskuntain Yliesikunnan everstiluutnantti [[Niilo Hersalo|Niilo Sigell]]. Kokouksen jälkeen Laurila lähetti [[Iisakki Nikkola]]n hakemaan pohjalaiset takaisin kotiin Mäntsälästä. Entisestään kapinallisten taistelutahtoa laski tieto siitä, että arvostettu lapualaisjohtaja Kustaa "Köpi" Latvala ampui itsensä Seinäjoen Maakuntahotellissa. Itsemurha oli ilmeisesti pettynyt protesti. Hän oli sanonut viimeisiksi sanoikseen keskiyöllä, ettei Lapuan liikkeessä ollut mitään muuta kunnollisesti suunniteltua kuin kommunistien kirjapainon hävittäminen. Itsemurhaviestissään hän pyysi Laurilan anomaan Svinhufvudilta armoa kapinallisille ''"sillä he eivät totisesti ole rikollisia!"''.<ref name="multiple"/>
| |||