|
== Juoni ==
Kirjan ensimmäinen osa, jonka satiiri on kohdistettu whig-puoluetta kohtaan, alkaa kirjan päähenkilön ja kertojan LemurelLemuel Gulliverin taustoittamisella ja luonnehdinnalla. Hän on nimensä veroisesti hyväntahtoinen ({{k-en|gullible}}) ja rehellinen laivalääkäri. Eräällä matkalla laiva joutuu kovaan myrskyyn ja haaksirikkoutuu. Koko miehistö kuolee, Gulliveria lukuun ottamatta, joka pääsee maihin Lilliputin saarelle. Herättyään haaksirikon jälkeen Gulliver havahtuu siihen, että pituudeltaan vajaa kuusituumaiset lilliputit, jotka ovat whig-poliitikkojen ilmentäjiä, ovat sitoneet hänet. Lilliputit suhtautuvat ”jättiläiseen” aluksi epäluuloisesti ja alkavat ihmetellä, mitä hänen kanssa tulisi tehdä – hän syö enemmän ruokaa kuin lilliputit pystyvät hänelle tarjoamaan, mutta nälkäkuoleman jälkeen hänen ruhostaan tulisi haiseva terveysriski. Gulliver onnistuu saamaan lilliputtien keisarin luottamuksen puolelleen, ja vastapalveluksena hän lupaa auttaa lilliputteja maan ongelmissa. Keisari käskee Gulliveria tuhoamaan naapurimaa Blefuscun laivaston, koska blesfusculaiset uhittelevat lilliputtien maan miehittämisellä. Lilliputtien ja blefusculaisten välinen erimielisyys juontaa juurensa kysymykseen, kummasta päästä kananmuna pitäisi rikkoa. Gulliver tekee työtä käskettyä, mutta keisari nälkä kasvaa syödessä; keisari haluaakin pian orjuuttaa koko Blefuscun Gulliverin avulla, mutta tähän Gulliver ei suostu. Hieman aiemmin Gulliver oli tukahduttanut keisarin palatsia uhanneen tulipalon virtsaamalla palatsin päälle, mutta nyt Gulliverin yhteistyöhaluttomuudesta suuttunut keisari tulkitsee Gulliverin "veden heittämisen" sääntörikkomukseksi. Niinpä lilliputit alkavat suunnitella Gulliverin salamurhaa. Gulliver saa kuulla salamurhajuonesta, ja hän matkaa Blefuscuun, jonne hän oli aiemmin saanut kutsun lilliputtien rauhan solmineelta blefusculaiselta lähetystöltä. Blefusculaiset toivottavat Gulliverin tervetulleeksi ja antavat hänelle suuren laivan, jolla hän voi lähteä takaisin kotiin. Jonkin aikaa purjehdittuaan Gulliver törmää merimiehiin, jotka vievät hänet takaisin kotiin.
Toisessa osassa Gulliver lähtee laivalta pienen joukon kanssa tutkimaan erään saaren vesivarantoja. Gulliver jää muista jälkeen, kun hänen toverinsa pakenevat äkkiä paikalta jättiläismäisen ihmishahmon ilmestyttyä paikalle. Tällä kertaa Gulliver onkin joutunut jättiläisten maahan, jossa hän itse näyttää pieneltä lilliputilta. Siirtämällä kertomuksensa täysin päinvastaiseen maailmaan Swift haluaa kuvata, kuinka erilaisia ihmiset ovat moraalitajunsa puolesta. Gulliver kohtaa jättiläismaanviljelijän, joka vie hänet kotiinsa koko perheen ihmeteltäväksi. Gulliver ystävystyy perheen tyttären Glumdalclitchin kanssa, kunnes maanviljelijä vie hänet tutustumaan muualle maahan. Samalla maanviljelijä esittelee Gulliveria maanmiehilleen maksua vastaan. Lopulta maanviljelijä myy esiintymisestä uupuneen Gulliverin kuningattarelle, joka tutustuttaa Gulliverin kuninkaaseen. Kuningas ja Gulliver keskustelevat pitkiä aikoja Gulliverin maan tavoista. Kuningas ihmettelee sitä itsekkyyttä ja kapeakatseisuutta, joka englantilaisia vaivaa. Siinä missä lilliputit ovat riidanhakuisia ja moraalittomiakin olentoja, on jättiläisten moraali puolestaan erittäin korkealla, mutteivät hekään sentään täydellisiä ole. Eräänä päivänä Gulliver istuskelee rannalla pienessä kantokopassaan, kun kotka nappaa hänen kantokoppansa nokkaansa ja pudottaa sen vahingossa mereen. Myöhemmin paikalle sattumalta tulleet merimiehet noukkivat Gulliverin ylös.
|
