Ero sivun ”Auringonpilkku” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Syntyminen: --> lähde |
kirjoitusvirhe |
||
Rivi 52:
}}
Auringonpilkkujen runsaus vaihtelee keskimäärin 11 vuoden jaksoissa, ja niiden määrä vaikuttaa maan päällä muun muassa radioyhteyksien olosuhteisiin. Jaksollisuuden havaitsi
Auringonpilkkujakson alussa pilkut ilmestyvät leveysasteelle 40 ja vaeltavat jakson edetessä kohti Auringon päiväntasaajaa. Muilla tähdillä on havaittu [[spektri]]mittauksissa auringonpilkkujaksoja muistuttavia muutoksia. Jo 1800-luvulla [[Charles A. Young]] löysi Auringosta ionisoituneen [[kalsium]]in H- ja K-emissioviivat. Myöhemmin huomattiin nämä viivat vahvemmiksi Auringon magneettisesti aktiivisten alueiden yllä. Vuonna 1913 [[Gustav Eberhard]] ja [[Karl Schwarzschild]] löysivät H- ja K-viivat muilta tähdiltä, ja väittivät, että muiden tähtien mahdolliset pilkkujaksot näkyisivät näissä viivoissa. He eivät ehtineet tutkia väitettään. Vuonna 1966 [[Olin Wilson]] alkoi tutkia muiden tähtien mahdollisia pilkkujaksoja mittaamalla H- ja K-viivoja, ja monen vuoden tutkimuksen jälkeen löysikin pilkkujaksoja rahoittajien ajoittaisesta pessimismistä huolimatta.<ref name="arvoituksia">Tähtitaivaan arvoituksia, Ursan julkaisuja 23. Luku magneettinen Aurinko, alaluku Muut auringot, s. 216.</ref>
|