Ero sivun ”Kuuban ohjuskriisi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p korjgas
p Käyttäjän 16931212muokkausta muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän LV tekemään versioon.
Rivi 37:
Lokakuun 19. päivään mennessä tiedustelulennot havaitsivat neljä valmista tuliasema-aluetta. Suunniteltu vahvuus oli 40 ohjusta. 22. päivä Yhdysvaltain presidentti [[John F. Kennedy]] ilmoitti televisiopuheessaan, että hyökkäys Kuubasta kostettaisiin Neuvostoliitolle, ja asetti saarron, joka esti enempien ohjusten laivaamisen Kuubaan.<ref name="apunen" /> Maihinnousua suunniteltiin, mutta Kuubassa oli taktisten ydinaseiden lisäksi 40&nbsp;000 aseistettua neuvostoliittolaista sotilasta. 23. päivä Yhdysvallat nosti strategisten ilmavoimiensa valmiustilan [[DEFCON|DEFCON 2]] -tasolle.
 
Lokakuun 27. päivää 1962 on sanottu ”ihmiskunnan historian vaarallisimmaksi päiväksi”.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jukka Rislakki | Nimeke = Paha sektori, Atomipommi, kylmä sota ja Suomi | Sivu = 396 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2010 | Tunniste = ISBN 978-951-0-36478-9}}</ref> Silloin U-2-kone ammuttiin alas Kuuban yllä, ja Neuvostoliiton kuljetusalukset lähestyivät Yhdysvaltain määrittämää saartorajaa. [[Nikita Hruštšov]] tarjoutui poistamaan ohjukset Kuubasta, jos Yhdysvallat ei yrittäisi maihinnousua tai tukisi sellaista ja vetäisi vastineeksi ohjukpumpmpaupumpumsensaohjuksensa Turkista.<ref name="apunen" /> Kennedy myöntyi julkisesti ensimmäisiin vaatimuksiin ja lähetti veljensä [[Robert F. Kennedy|Robert Kennedyn]] Neuvostoliiton suurlähetystöön sopimaan osan ohjuksista vetämisestä pois. Tilanne raukesi seuraavana päivänä, kun neuvotteluyhteys saavutettiin. Hruštšov käännytti kuljetukset takaisin ja ilmoitti vetävänsä neuvostoliittolaiset ohjukset pois Kuubasta.
 
Kriisin jälkeen supervallat avasivat niin sanotun [[Kuuma linja|kuuman linjan]], suoran yhteyden suurvaltajohtajien välille, estääkseen ydinsodan syttymisen.