Ero sivun ”Additiivinen merkintä” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Xyzäö (keskustelu | muokkaukset)
p p
Iojr (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 38:
 
[[Tiedosto:Babylonian numerals.jpg|thumb|500px|Luvut 1 - 59 nuolenpääkirjoituksen additiivisilla merkinnöillä]]
[[babylonia|Babylonialaiset]] omaksuivat [[nuolenpääkirjoitus|nuolenpääkirjoituksen]] ja sen numerojärjestelmän [[sumerilaiset|sumerilaisilta]] noin 2200 eaa.<ref name=boyer01/>. Nuolenpääkirjoituksessa, jossa merkit tehtiin ruo'on kärjellä tuoreeseen saveen, esiintyi lukuja merkitseviä merkintöjä. Ne muodostettiin käyttäen vain kahta merkkiä: pieni- ja iso kiilamerkki. Pieni kiila (luku yksi) painettiin kosteaan saveen pystyasentoon ja isokiila (kymmenen) poikittain. Luvut 1 - 9 merkittiin pienillä kiiloilla kolmen kiilan riveinä. Luku yhdeksän oli siten kolme kolmen kiilan riviä. Luku 13 merkittiin 10 + 1 + 1 + 1 eli ensin yksi isokiila ja sen perään kolme pientä kiilaa yhteen riviin. Luku 35 = 10 + 10 + 10 + 1 (x 3) + 1 (x 2) eli kolme isokiilaa riviin ja näiden jälkeen viisi pientä kiilaa kolmen ja kahden kiilan päällekkäisissä riveissä.<ref name=barrow04/>
 
Vaikka babylonialaisilla oli additiivinen merkintä, jatkettiin lukujen muodostamista nyt paikkamerkinnällä. Luku 125 = 120 + 5 merkittiin kahdella pienellä kiilalla ja niiden jälkeen 5 pikkukiilalla. Ensimmäiset kaksi kiilaa tarkoittivat 60:ien lukumäärää eli 2 x 60 = 120 ja seuraavat 5 kiilaa 5 x 1. Suuret luvut esitettiin [[seksagesimaalijärjestelmä|seksagesimaalisella]] paikkamerkinnällä, jossa numeromerkit muodostettiin additiivisesti.<ref name=barrow04/><ref name=pulkkinen01/>