Ero sivun ”Johannes Käbin” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
ajatusviiva ja kielenhuolto
Rivi 28:
 
== Ennen toista maailmansotaa Neuvostoliitossa ==
<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.knowbysight.info/KKK/05565.asp| Nimeke = Käsikirja kommunistisen puolueen ja Neuvostoliiton historiasta 1898 - 19911898–1991 | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = knowbysight.info| Viitattu = 23.1.2010| Kieli = }}</ref>
 
Johannes Käbinin perhe muutti Virosta [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] [[Venäjän keisarikunta|Venäjälle]] vuonna 1910. Niinpä hän kasvoi venäjänkielisessä ympäristössä venäjän tullessa hänen pääkielekseen. Hän käytti ennen [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] Neuvostoliitossa itsestään venäläismuotoista nimeä Ivan Kebin Johannes Käbinin asemasta.
Rivi 34:
Nuoren neuvostovallan aikaan hän työskenteli 1920-luvun alussa kausiluonteisissa töissä [[Pietari (kaupunki)|Leningrad]]in lähellä [[Hatsina]]ssa. Hän liittyi kommunistiseen nuorisojärjestöön [[Komsomol]]iin vuonna 1923. Vuonna 1926 hän aloitti opiskelut Leningradissa [[Karl Liebknecht]]ille nimetyssä puoluekoulussa. Kebin liittyi [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen]] puoluekoulusta pääsyn jälkeen vuonna 1927. Tällöin hänet nimitettiin Leningradin alueen Hatsinaan kyläneuvostoon puoluetyöntekijäksi toimien siellä vuoteen 1931 jatkaen sen jälkeen puoluetyötehtävissä Leningradin alueella muun muassa [[Kommunar]]in paperitehtaalla sekä [[Omsk]]in alueella.
 
Ivan Kebin opiskeli vuosina 1936–1938 Leningradissa puolueaktivisteja kouluttavassa puoluekoulussa ja toimientoimi sen jälkeen vuosina 1939–1941 [[marxismi-leninismi]]ä opettavanan lehtorina Ivan Gubkinille nimetyssä Venäjän valtion öljy- ja kaasukorkeakoulussa.
 
==Sodan aika 1941–1944==
Rivi 40:
 
==Sodan jälkeinen aika==
Ivan Kebin kuului sodan jälkeen tulleisiin venäjänvirolaisiin, jotka saivat venäläisten rinnalla keskeisen aseman Neuvostoliiton valtaamassa Virossa. Kielellisesti venäjänvirolaisista käytettiin nimitystä ”jeestiläiset” siitä syystä, että he äänsivät vironkielisen e-kirjaimen venäläiseen tapaan je’ksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kung, Andres| Nimeke = Unelma vapaudesta - passiivinen vastarinta nyky-Baltiassa| Suomentaja = Virtanen, Antti| Vuosi = 1979| Luku = Osa 1: Viro| Sivu = 21| Selite = | Julkaisupaikka = Tampere| Julkaisija = Kustannuspiste Oy| Tunniste = ISBN 951-95192-9-7| www = | www-teksti = |Tiedostomuoto = | Viitattu = 21.1.2010| Kieli = }}</ref>
 
Käbinin oman kertoman mukaan silloinen Neuvosto-Viron puoluejohtaja venäjänvirolainen [[Nikolai Karotamm]] koki hänet Moskovan lähettämäksi kilpailijaksi siirtäen hänet aluksi vähempiarvoisiin tehtäviin. Ensimmäiset tehtävät olivat Kommunistipuolueen keskuskomitean propagandaosaston 1. varapuheenjohtaja ja sitten Puoluehistorian instituutin johtaja. Käbin nousi 1940-luvun lopulla näköalapaikalle Viron kommunistipuolueen propaganda- ja agitaatiosihteeriksi (myöh. ideologiasihteeri).<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = [[Jukka Rislakki]]| Otsikko = Viron vanha kommunistijohtaja syyttää venäläisiä jatkuvasta kansalliskiihkosta| Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = Lokakuu 1998| Vuosikerta = | Numero = | Sivut = |
Rivi 46:
 
==Viron kommunistipuolueen ensimmäinen sihteeri==
Viron kommunistipuolueen 8. täysistunto maaliskuussa 1950 oli käännekohta Käbinille. Silloin sodan jälkeinen Viron kommunistipuolueen ensimmäinen sihteeri Nikolai Karotamm syrjäytettiin, ja tilalle valittiin silloisella nimellään Ivan Käbin. Vallansiirrossa Ivan Käbin oli aktiivissa roolissa saaden taustatukea toimilleen Neuvostoliiton keskusjohdosta. Kriitikin otsikkona oli ”Viron kommunistipuolueen virheet ja puutteet”. Samassa täysistunnossa syrjäytettiin joukko virolaisia kommunistijohtajia, joista huomattava osa oli vuonna 1940 kommunismiin kääntyneitä ns. kesäkuun kommunisteja. Tässä vaiheessa Käbin edusti Neuvosto-Viron tiukkaa [[Stalinismi|stalinistista]] kommunistivaltaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Seppo Zetterberg|Zetterberg, Seppo]]| Nimeke = Viron historia| Suomentaja = | Vuosi = 2007| Luku = Sirpin ja vasaran otteessa (1944-19911944–1991)| Sivu = 668-669668–669| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]| Tunniste = ISBN 978-951-746-520-5| www = | www-teksti = |Tiedostomuoto = | Viitattu = 21.1.2010| Kieli = }}</ref>
 
[[Josif Stalin|Stalinin]] kuoltua 1953 tiukka Moskovan keskusvalta alkoi antaa hieman periksi; alkoi [[Suojasää|ns. suojasään aika]].
Rivi 53:
[[Urho Kekkonen|Presidentti Kekkosen]] maaliskuusa 1964 tapahtuneen Viron vierailun yhteydessä selvisi, että Johannes Käbinin inkerinsuomalainen puoliso Toini Käbin vaikutti mieheensä mm. myönteiseen suhtautumiseen Suomen ja Neuvosto-Viron suhteita koskevissa kysymyksissä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Mati Graf|Graf, Mati]], [[Heikki Roiko-Jokela|Roiko-Jokela, Heikki]]| Nimeke = Vaarallinen Suomi| Suomentaja = | Vuosi = 2004| Luku = Suojasään anti| Sivu = 82| Selite = | Julkaisupaikka = Jyväskylä| Julkaisija = Minerva| Tunniste = ISBN 952-5478-09-2| www = | www-teksti = |Tiedostomuoto = | Viitattu = 21.11.2015| Kieli = }}</ref>
 
Käbin joutui ensimmäisen kerran sisäiseen valtataisteluun kommunistipuolueen toisena sihteerinä toimineen venäjänvirolaisen [[Artur Vader]]in kanssa. Kilpailijansa valtaannousuhankkeista selvän saanut Käbin sai torjutuksi Vaderin siirrättämällä hänet edustukselliseen Neuvosto-Viron johtajan virkaan vuonna 1970.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Seppo Zetterberg|Zetterberg, Seppo]]| Nimeke = Viron historia| Suomentaja = | Vuosi = 2007| Luku = Sirpin ja vasaran otteessa (1944-19911944–1991)| Sivu = 681| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]| Tunniste = ISBN 978-951-746-520-5| www = | www-teksti = |Tiedostomuoto = | Viitattu = 21.11.2015| Kieli = }}</ref> Käbinin valta oli siihen niin vahva, että sanottiin ”Virossa ei nuppineulakaan pudonnut hänen tietämättään”. Työstään Neuvostoliiton hyväksi hän sai vuonna 1975 [[Sosialistisen työn sankari]]n arvonimen.
[[File:Karl XXII istutatud tamm Vana-Antsa pargis.jpg|left|250px|thumb|Vuoden 1978 kuvassa oikealla Johannes Käbin, keskellä silloin sihteeri [[Arnold Rüütel]].]]
Koko 1970-luku eli Neuvostoliiton silloisen johtajan [[Leonid Brežnev]]in aika oli Virossa jatkuvaa valtataistelua, jossa tiukemman keskusvallan venäläismieliset kannattajat johtajanaan kommunistipuolueen toinen sihteeri venäläinen [[Konstantin Lebedev]] ja vironvirolaiset johtajanaan Johannes Käbin taistelivat asemastaan. Vuonna 1977 Käbin ja hänen puolueen ideologiasihteeriksi nostama vironvirolainen [[Vaino Väljas]] joutuivat [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistipuolue]]en keskuskomitean kuulusteluun aiheena neuvostotasavallan tila. Käbin piti tilannetta hyvänä, sillä maatalouteen vahvasti suuntautunut Viron neuvostotasavalta oli saavuttanut asetetut tavoitteet. Paine syrjäänsiirtämiseksi kuitenkin jatkui.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Mati Graf|Graf, Mati]], [[Heikki Roiko-Jokela|Roiko-Jokela, Heikki]]| Nimeke = Vaarallinen Suomi| Suomentaja = | Vuosi = 2004| Luku = Jännityksen ilmapiiri| Sivu = 104-10510–105| Selite = | Julkaisupaikka = Jyväskylä| Julkaisija = Minerva| Tunniste = ISBN 952-5478-09-2| www = | www-teksti = |Tiedostomuoto = | Viitattu = 21.11.2015| Kieli = }}</ref>
 
Johannes Käbinin vastaisessa kampanjassa häntä syytettiin nationalististen suuntautusten suosimisesta. Neuvosto-Viron johtoelimiin oli noussut Käbinin tukemana uusia vironvirolaisia. Kamppailu huipentui keväällä 1978, jolloin Käbin syrjäytettiin ja tilalle valittiin venäjänvirolainen keskusvallan luottomies [[Karl Vaino]]. Siirtoa perusteltiin sillä, että ”Käbin oli jo ammentanut itsensä tyhjiin eikä pystynyt tehokkaasti taistelemaan Virossa nousevaa [[nationalismi]]a vastaan”. Käbin siirrettiin Vaderin kuoleman johdosta vapautuneeseen edustukselliseen Neuvosto-Viron presidentin virkaan, jossa hän toimi vuoteen 1983, jolloin hän erosi myös kommunistipuolueen keskuskomiteasta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Seppo Zetterberg|Zetterberg, Seppo]]| Nimeke = Viron historia| Suomentaja = | Vuosi = 2007| Luku = Sirpin ja vasaran otteessa (1944-19911944–1991)| Sivu = 681-683681–683|Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]| Tunniste = ISBN 978-951-746-520-5| www = | www-teksti = |Tiedostomuoto = | Viitattu = 21.1.2010| Kieli = }}</ref>
 
Tilinpäätöksestä Käbinin toiminnasta emigranttivirolainen historioitsija Toivo U. Raun antaa yhteenvedon:<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Raun, Toivo U.| Nimeke = Viron historia| Suomentaja = Järvenpää, Heidi| Vuosi = 1989| Luku = Stalinin jälkeinen aika| Sivu = 238|Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = [[Kustannusosakeyhtiö Otava]]| Tunniste = ISBN 951-1-10610-4| www = | www-teksti = |Tiedostomuoto = | Viitattu = 23.1.2010| Kieli = }}</ref>
Rivi 69:
 
{{Viron puoluejohtaja}}
 
{{Viron SNT:n presidentit}}