Ero sivun ”Kontratenori” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
'''Kontratenori''' on [[tenori]]a korkeampi miesääni ja samalla korkein miesääni. Kontratenori vastaa vähintään [[altto]]äänialaa eli saavuttaa sävelen F5. Termi on kaksiselitteinen sillä osa kontratenoreista ei ole korkeaäänisiä miehiä, vaan käyttävät voimakkaaksi harjoitettua [[falsetti]]ääntä. Luonnollisesti korkeaäänisiä miehiä on noin 1-2 prosenttia väestöstä. Kontratenori on harvinaisin miesääni.
Kontratenorin tessitura eli äänen mukavuus- ja vahvuusalue
Kontratenori on vain harvoin varsinainen miessopraano, sillä kontratenori on kuitenkin yleensä käynyt läpi jonkinlaisen äänenmurroksen vaikkakin vain vähäisen. Kontratenorilla on tyypillisesti tummat ja ylemmille sävelille hyvin vastakkaiset matalimmat sävelet joillaisia ei vastaavasti ole [[Keskiajan musiikki|Keskiajalla]] kontratenori korvasi usein naisäänen [[kuoro]]issa, koska naiset eivät saaneet laulaa kirkoissa. Kontratenoreita luokiteltiin contratenor bassukseen (matalampi) ja contratenor altoon (korkeampi). [[Barokkimusiikki|Barokkiaikana]] tälle äänialalle sävellettiin teoksia ehkä eniten eri aikakausista. Kontratenoreita on erityisesti rock-musiikissa jossa miehet laulavat korkealta. Tunnetuimpia kontratenoreita rock-musiikissa ovat [[Journey]]-yhtyeen [[Steve Perry]] ja [[Boston (yhtye)|Boston]]-yhtyeen [[Brad Delp]]. Esimerkkejä kontratenoreista populäärimusiikissa ovat muiden muassa [[Alex Newell]], [[Chris Colfer]], [[Jordan Smith]] ja [[Billy Gilman]].
|