Ero sivun ”Ford Escort” versioiden välillä

'''Ford Escort''' on [[Ford Motor Company|Fordin]] vuosina 1968–2000 valmistama automalli, joka sijoittuu [[C-segmentti|alempaan keskikokoluokkaan]]. Auton valmistus päättyi Euroopassa vuonna 2000, vaikkakin korvaava malli [[Ford Focus]] oli tullut markkinoille jo kaksi vuotta aiemmin. Ford Escortia valmistettiin ja myytiin kuitenkin [[Argentiina]]ssa aina vuoteen 2004 saakka.

 

Escort oli aluksi vain eurooppalainen Ford, mutta mallia vietiin myöhemmin myös [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]] pienin eroavaisuuksin. Vuonna 1980 yhdysvaltalainen Escort muuttui kokonaan omaksi mallikseen, eikä sillä enää ollut mitään yhteneväistä eurooppalaisen mallin kanssa. Yhdysvalloissa tuotanto päättyi vuonna 2003.

 

 

{{Auto

| nimi = Ford Escort Mk I

| aka =

| valmistaja = [[Ford Motor Company|Ford]]

| valmistusmaa = {{Australia}}<br>{{Belgia}}<br>{{Irlanti}}<br>{{Iso-Britannia}}<br>{{Israel}}<br>{{Saksa}}<br>{{Taiwan}}<br>{{Uusi-Seelanti}}

| tuotantomäärä =

| edeltäjä = [[Ford Anglia]]

| seuraaja = Ford Escort Mk II

| samankaltaisia =

[[File:Ford Escort MkI Station Wagon.jpg|thumb|250x250px|Ford Escort Estate|left]]

Uuden auton suunnitteluun Fordilla vaikutti sekä Anglian että [[Ford Cortina|Cortinan]] menestys autourheilupuolella, esimerkiksi siten, että tarjolla tulisi olemaan levyjarrut sekä urheilullisempi moottorivaihtoehto heti auton tullessa markkinoille. Moottorivaihtoehtoina oli alusta alkaen 1,1- ja 1,3-litraisten vakiomoottoreiden lisäksi 1,3 litran moottorista tehtaalla viritetty GT-malli. Siihen asennettiin myös välityksiltään urheilullisemmaksi muutettu vaihteisto.

Suomessa Ford Escort peri Anglian roolin yhtenä myydyimmistä henkilöautomalleista. Fordin suomalainen maahantuoja Oy Ford Ab teki Escort 1100 Vanista omaperäisen, vain Suomen markkinoille suunnatun Escort Kombi -henkilöautomallin. Pakettiauton tavaratilan sivuseiniin puhkaistiin sivuikkunat ja tavaratilaan asennettiin takaistuin. Auto rekisteröitiin henkilöautoksi ja sen hinta oli ”oikeaa” farmarimallia Escort Estatea lähes 3&nbsp;500 markkaa edullisempi. Escort Mk I -mallia tuotiin Suomeen Englannista, Saksasta ja Belgiasta, mutta rekisteröintitilastoissa kaikki ensimmäisen sukupolven Escortit kirjattiin brittiläisiksi.<ref>Laitinen 2013, s. 74–75.</ref>

 

 

Vuoden 1967 alussa Fordin Borehamin tehtailla rakennettiin ralleissa menestyneitä Ford Cortina GT -autoja. Fordin silloinen kilpailujohtaja [[Henry Taylor (ralliautoilija)|Henry Taylor]] ja ralli-insinööri Bill Meade kuitenkin suunnittelivat jo Lotus Cortinan moottorin asentamista tulevan Ford Escortin runkoon. Suunnittelua varten Fordin koritehtaalta Duntonista lainattiin muovinen Escortin korin malli, johon osia sovitettiin jo ennen kuin Escort itsessään oli edes myynnissä. Lotuksen moottorin sovittaminen samaan tilaan, joka oli tarkoitettu huomattavasti kapeammalle ''Kent''-moottorille, asetti työlle haastetta. Valmis auto esiteltiin muiden Escortien ohessa vuonna 1968.

Twin-Cam malli perustui niin sanottuun 49-koriin joka oli vahvistettu, toisin kuin GT-mallin kori, joka oli tyyppiä 48. Mittaristo oli sama kuin GT-mallin. Ainoa värivaihtoehto Twin-Camille oli valkoinen. Etulokasuojia oli hieman avarrettu, kuten myös kardaanitunnelia. Etuvalot olivat neliömäiset, projektisuunnittelijoiden nimenomaisesta vaatimuksesta. Nämä kyseiset valot osoittautuivat kuitenkin valoteholtaan heikommiksi kuin perusmallin pyöreät, joten ne vaihdettiin myöhemmin takaisin pyöreisiin.

 

Twin-Camin tunnisti edessä kulmapuskureista, kun muissa Escorteissa oli kokonainen etupuskuri. Autossa oli 12 tuuman vakiovanteiden sijaan 13-tuumaiset Lotus Cortinan vanteet. Auton jousitus asetti korin matalammalle kuin muissa malleissa. Etumaski oli musta. Molemmissa etulokasuojissa sekä takaluukussa oli merkintä ”Twin-Cam”. Mallia ei valmistettu neliovisena.

 

Vuoden 1969 lopulla tuli selväksi, ettei Twin-Cam pysyisi enää kilpailujen kärjessä. Cosworthin tehtaalla Keith Duckworth oli saanut valmiiksi suunnitelmansa BDA-moottorista, joka perustuisi FVA Formulan moottoriin. Duckworth oli saanut Fordilta tehtäväkseen suunnitella moottorin Ford Capriin, mutta projekti peruttiin myöhemmin liian kalliina. Fordin kilpailujohtaja Stuart Turner esitteli keväällä 1969 Keith Duckworthille ajatuksen BDA-moottorin asentamisesta Escort Twin-Camin koriin. BDA-nimi johtuu englannin kielestä: ''Belt Driven, Series A''.

 

Ulkoisesti Twin-Camin ja RS1600:n erotti toisistaan vain pienistä tunnuksista lokasuojissa ja takatavaratilan kannessa.

 

Escort Mexico oli ensimmäinen automalli, jota alettiin kokoamaan Fordin AVO-tehtaalla Etelä-Ockendonissa. AVO-tehdas oli vain kokoamispaikka, jonne muilla Fordin tehtailla valmistetut komponentit tuotiin asennettaviksi. Vaikkakin Mexico-malli sai nimensä Lontoo–Mexico-rallin voitosta huhti–toukokuussa 1970, oli kyseisen mallin tekninen suunnittelu aloitettu jo aikaisemmin. Mexicolla oli tarkoitus täyttää AVO-tehtaan tuotanto hyvin myyvän RS1600:n rinnalla.

 

Mexico koki pieniä muutoksia tuotantonsa aikana. Vakiovarusteiksi tuli jarrutehostin sekä GT-mallin istuimet. Myös kori sai osakseen pieniä parannuksia tuotannon aikana.

 

 

 

RS2000 esiteltiin heinäkuussa 1973 ja ensimmäiset 2 000 kappaletta RS2000-mallin yksilöitä vietiin yksinomaan Saksan markkinoille. Ensimmäiset kappaleet RS2000:a saatiin Englannin markkinoille lokakuussa 1973.

Hinnaltaan RS2000 asettui Mexicon ja RS1600:n väliin. RS2000-mallia myytiin runsaasti, joskin vain 15 kuukauden ajan. Näin ollen myyntiluvut jäivät Mexicoa alhaisemmaksi.

 

 

Ford Escort 1300 Sport oli sekoitus Mexicon ja GT:n ominaisuuksia. Kori oli kaksiovinen varustettuna RS1600- ja Mexico-malleissa olleilla levitetyillä lokasuojilla. Koria ei kuitenkaan ollut vahvistettu kuten kyseisissä malleissa. Sport-mallissa oli pyöreät ajovalot ja Mexicon kulmaetupuskuri. Matkustamossa oli kumimatot ja aina musta sisustus. Vuonna 1973 vakioksi tuli samanlaiset teräsvanteet kuin Mexico- ja RS1600-malleissa, varoitusvilkut, jalalla toimiva tuulilasinpesumekanismi ja kääntyvä taustapeili.

Sport-mallissa oli sama moottori kuin GT:ssä, mutta 13 tuuman vanteet ja erilainen perävälitys. Tehoa moottorissa oli 72 hevosvoimaa.

 

 

Ford Cortina 1600E -malli oli herättänyt kiinnostusta, ja toukokuussa 1974 esiteltiin myös Escortista E-malli. Tarkoituksena oli luoda auto, joka ulkonäöllään antaisi urheilullisemman kuvan itsestään kuin todellisuudessa olikaan.

Escort 1300E -mallin sai myös neliovisella korilla. Mallia koottiin Halewoodin tehtaalla, mutta osa tuotoksista jouduttiin vaikeuksien takia viimeistelymaalaamaan AVO-tehtaalla.

 

{{Auto

| nimi = Ford Escort Mk II

| aka =

| valmistaja = [[Ford Motor Company|Ford]]

| valmistusmaa = {{Alankomaat}}<br>{{Australia}}<br>{{Irlanti}}<br>{{Iso-Britannia}}<br>{{Saksa}}<br>{{Uusi-Seelanti}}

| tuotantomäärä =

| edeltäjä = Ford Escort Mk I

| seuraaja = Ford Escort Mk III

| samankaltaisia =

Edeltäjäänsä hieman tilavampi toisen sukupolven malli esiteltiin vuonna 1975. Mallisarjan ensimmäiset yksilöt valmistuivat tehtaan liukuhihnalta edellisen vuoden joulukuussa. Toisin kuin ensimmäisen sukupolven autot, Mk II oli saksalais-englantilainen yhteishanke. Fordin nerokas idea Escortin markkinoinnissa oli tarjota pohjimmiltaan samaa autoa eri asiakaskohderyhmille. Perusmallit L ja GL suunnattiin tavanomaisille asiakkaille, kun taas Sport-, Mexico- ja RS2000-mallit oli tarkoitettu urheilullista, mutta silti edullista autoa hakeville asiakkaille. Ensi kertaa oli tarjolla myös selkeästi paremmin varusteltu Ghia-malli, jossa oli muun muassa musta vinyylikatto sekä erikoisvanteet. Kaupallisen sektorin tarpeisiin oli jo ensimmäisestä sukupolvesta tuttu kaksipaikkainen umpipakettiauto Van. Toisen sukupolven autojen valmistus loppui Englannissa elokuussa 1980 ja Saksassa hieman myöhemmin.

Mexico-mallia myytiin nyt vain Englannin sisämarkkinoilla, ja se oli saanut keulalleen ensimmäisen sukupolven RS2000-mallista tutun ''Pinto''-moottorin, kutistettuna 1,6-litraiseksi. Muualla Euroopassa sen sijaan myytiin perinteisellä ''Kent''-moottorilla varustettua mallia nimellä 1600 Sport. Ensimmäisen sukupolven RS1600-mallin BDA-moottorin kokoa oli hieman kasvatettu ja se tunnettiin nyt nimellä RS1800. Tämä malli oli erityisesti suunnattu kilpakäyttöön ja vain harvoja yksilöitä on säilynyt siviililiikenteessä. Niistäkin harvoista yksilöistä lähes kaikki ovat nykyisin keräilijöiden tallettamia harvinaisuuksia. [[FIA|FIA:n]] sääntöjen mukaan Fordin olisi pitänyt valmistaa 400 samanlaista yksilöä luokitustarkoituksiin, mutta harrastajien keskuudessa on jo pitkään vallinnut yleinen yhteisymmärrys siitä, että autoja olisi alun perin valmistettu huomattavasti vähemmän. Osaltaan hämmennys saattaa selittyä sillä, että monikaan RS1800 ei koskaan tullut siviililiikenteeseen, vaan ne varustettiin kilpa-autoiksi joko ralliin tai radalle jo uudesta pitäen. Toisen sukupolven mallistosta RS2000 erottuu muista muovisen viistetyn maskinsa ja nelivalojärjestelmänsä ansiosta. Kaikissa muissa malleissa oli joko yksi pyöreä tai neliskulmainen ajovalo kummallakin puolella. Neliovinen RS2000 oli saatavana ainoastaan Australiassa.