Ero sivun ”Palsasuo” versioiden välillä

20 merkkiä poistettu ,  5 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
(tuplamalline pois)
Ei muokkausyhteenvetoa
[[Kuva:Iitto_swamp.JPG|thumb|200px|Iiton palsasuo Käsivarressa [[Enontekiö]]llä. Etualalla iso palsakumpu. Taustalla palsojen sulamislampia.]]
[[Tiedosto:Palsaaerialview.jpg|thumb|200px|Palsoja ilmakuvassa]]
 
'''Palsasuo''' on [[aapasuo|aapasoita]] muistuttava [[suoyhdistymätyyppi]], jossa esiintyy [[routa|routaytimisiä]]ytimisiä turvekumpuja[[turve]]kumpuja, ''palsoja''. Palsasuot koostuvat palsakummuista ja niiden väleissä olevasta [[aapasuo|aapasuosta]]. Palsasoita kutsuttiinkin aiemmin kumpusoiksi. Palsat ovat yleensä suon paksuimmalla alueella ryhminä.<ref name="Kaleva2003">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.kaleva.fi/teemat/luonto/palsassa-pesii-ikirouta/493621/ |Nimeke=Palsassa pesii ikirouta| tekijä = Tero P. Saari|Julkaisija= Kaleva.fi | Ajankohta=11.2.2003 |viitattu=5.3.2015}}</ref> Palsan turve eristää kesällä lämpöä ja estää ytimen routaa sulamasta. Palsat kuitenkin sulavat, koska ne kasvavat, jolloin turvekerros halkeaa ja palsa sulaa kesällä romahtaen vesikuopaksi. Sana ”palsa”''palsa'' (tässä merkityksessä) on peräisin [[Saamelaiskielet|saamelaiskielistä,]] ja levinnyt moniin kieliin.
 
Palsasoita esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla [[tundra]]n ja [[Boreaalinen vyöhyke|boreaalisen vyöhykkeen]] rajamailla. Palsasoita voidaan pitää [[aapasuo|aapasoiden]] muunnoksena. Suomessa palsasoita esiintyy lähinnä puurajan tienoilla pohjoisimmassa [[Lappi|Lapissa]]. Palsasuon eteläraja on ikiroudan eteläraja, joka on jotakuinkin [[Enontekiö]]n ja [[Utsjoki|Utsjoen]] kuntien eteläraja.
 
Palsojen lisäksi on matalampia ''pounuja''<ref name="Geologia_fi_Sanakirja_Palsasuo">[http://www.geologia.fi/index.php/2011-12-21-13-02-26/522-p Palsasuo] Geologinen sanakirja Geologia.fi</ref>. Pounujen peittämää aluetta sanotaan pounukoksi<ref>Vasander (toim.), s. 32&ndash;3332–33</ref>. Pounukot ovat palsasoiden reunarämeitä<ref name="Lappalainen_1998_50">Lappalainen 1998, s. 50</ref>. Lisäksi palsasoilla on rahkamättäitä, jänteenpätkiä, rimpiä, puroja ja juotteja<ref>Otavan suuri ensyklopedia, 1981. Nide 9, s. 6713, ISBN 9789511059578</ref>. Palsasuot ovat aapasoiden muunnos, jossa vuoden keskilämpötila on alle &minus;1&nbsp;°C<ref name="Geologia_fi_Sanakirja_Palsasuo"/>. Aapasoille tyypilliset rimmet ja jänteet saattavat kuitenkin puuttua palsasoilta. Palsoja on Suomen Lapissa eniten koivuvyöhykkeessä<ref name="Kallio_1990_118">Kallio 1990, s. 118</ref>. Palsasoilla sataa vähän ja voimakas tuuli osaltaan ohentaa lumipeitettä joistain kohdista<ref name="Geologia_fi_Sanakirja_Palsasuo"/>. Palsasoiden syntyalueella on katkonaista ikiroutaa[[ikirouta]]a<ref name="Päivänen_2007_150">Päivänen, 2007, s 150</ref>.
 
== Palsa ==
 
Palsa on turvekumpu, jonka sisällä on enimmäkseen jäätynyttä turvetta ja paikoin jäälinssejä.<ref>Suomen suot, s. 32&ndash;3332–33</ref><ref name="Lappalainen_1998_50"/>. Palsa on ikiroudan nostamaa saraturvetta<ref>Päivänen 2007, s. 149</ref>. Palsassa voi olla myös kivennäismaata. Palsojen jään sulamisen estävä turve on aina noin 40&ndash;5040–50&nbsp;cm<ref name="Kallio_1990_118"/>. Palsakummut voivat olla jopa 5&ndash;75–7&nbsp;metriä ympäristöään korkeampia, tavallisimmin kuitenkin 2&ndash;42–4&nbsp;metriä, ja kymmenien metrien levyisiä. Palsoilla kasvaa vaivaiskoivua ja hilloja<ref name="Kallio_1990_118" />.
 
== Palsan synty ja kehitys ==
 
[[Tiedosto:Freezing air ice lens formation.jpg|thumb|200px|Jäälinssin kehittyminen palsassa.]]
Palsoja syntyy alueelle, jossa vuoden keskilämpötila on alle &minus;1&nbsp;°C ja joilla on vähäisen sademäärän takia ohut lumipeite, jota tuuli pyyhkii pois. Talvella palsakummut kasvavat ja lyhyen viileän kesän aikana ne eivät ehdi sulaa kuin enintään puolisen metriä pinnasta. Kevon tutkimusasemalla tuotettiin palsa kokeellisesti siten, että tietyltä kohdalta otettiin yhtenä talvena lumi säännöllisesti pois<ref name="Kallio_1990_119"/>. Tämän jälkeen palsa alkoi nousta ja oli muutamassa vuodessa 15&nbsp;cm korkea. Toisten näkemysten mukaan palsa voisi syntyä valoa ja lämpöä heijastavan jäkälän kohdalle tai paikkoihin, joihin vesi jäätyy turpeessa<ref name="Päivänen_2007_150"/>.
 
== Palsat ja pingot ==
 
Palsoja[[Kanada]]ssa muistuttaviaja [[pingo|pingojaAlaska]]ssa on Kanadassapalsoja jamuistuttavia Alaskassa[[pingo]]ja, mutta ne ovat enemmän kivi- ja soramuodostumia ei turpeisia. Siperian[[Siperia]]n soraisia pingoja<ref name="Kallio_1990_105">Kallio 1990, s. 105</ref> kutsuttaankutsutaan nimellä bulkunjak<ref name="Kallio_1990_119">Kallio 1990, s. 119.</ref>. Bulkunjakit ovat jopa 10 mmetriä korkeita<ref name="Kallio_1990_119" />. Jatkutskin[[Jatkutsk]]in ympäristössä esiintyy bulkunjakien lisäksi toisaalta myös arolaikkuja, joissa maa on vajonnut ja kuivunut<ref name="Kallio_1990_105" />.
 
== Palsojen ikä ==
 
Vanhimmat voivat olla 2&nbsp;000 vuoden ikäisiä. Kun ne repeilevät ja päästävät lämpöä sisälle, se lopulta romahduttaa kummun ja paikalle muodostuu pieni lampi. Tutkijoiden mielestä palsat ovat syntyneet Suomen Lappiin vasta [[atlanttinen lämpökausi|atlanttisen lämpökauden]] huipun jälkeen 5&nbsp;000&ndash;2000–2&nbsp;000 vuotta sitten<ref name="Saarnisto_2002_38">Saarnisto, 2002, s. 38.</ref>.
 
==Kasvillisuus ja eläimistö==
Palsakumpujen kasvillisuus on puutonta [[räme]]ttä ja välit [[neva (suotyyppi)|nevoja]]. [[Lakka (kasvi)|Lakka]] on yleinen kasvi, samoin [[sarat]]. Palsakummuissa kasvaa myös [[vaivaiskoivu]]ja ja [[suopursu]]ja. Palsojen välisissä rimmeissä taas esiintyy mm.muun muassa monitähkä- ja suovillaa [[aapasara]]n ohella. Palsasuon turvekerros on ohut ja pohjamaan ravinteet siksi helposti kasvien saatavilla. Palsasoilla on kesällä suuri lintutiheys, koska hyönteisiä on paljon.
 
== Lähteet ==
* ''Käytännön maaperägeologia'', Matti Saarnisto, Kirja-Aurora Turku 2002, Otavan kirjapaino OY, ISBN 951-29-2247-9
* ''Mietteitä ja muistikuvia Kevosta ja pohjoisen luonnon tutkimuksesta'', Kallio Paavo, Kevo. Karisto, 1990. ISBN 951-23-2521-7
* ''Suot ja suometsät - järkevän käytön perusteet.'' Päivänen, Juhani. 2007, Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna ISBN 978-952-5694-02-4
 
=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}
 
== Aiheesta muualla ==
* [http://retkipaikka.fi/vapaa/iiton-palsasuo-enontekio/ Retkipaikka.fi: Iiton palsasuo]
* Miettinen M., Huhta V., Mikkola K., Häyrinen U., Kuronen I., Rapeli M. 1978. Suoaapinen. Julkaisija: Suomen luonnonsuojeluliitto, s. 38
* Ruuhijärvi, R. 1962. Palsoista ja niiden morfologiasta siitepölyanalyysin valossa. Terra 2, s. 58&ndash;6858–68.
* Hyvönen, O. 1972. Palsojen morfologiasta ja esiintymisestä Fennoskandiassa. Terra 84, s. 72&ndash;7772–77.
 
 
70 476

muokkausta