Ero sivun ”Sovitus (teologia)” versioiden välillä

Vanhassa testamentissa sovitus liittyy olennaisesti jumalanpalveluselämään, jonka tarkoituksena on ihmisten synneistä aiheutuvan Jumalan vihan pois kääntäminen. Jumalanpalveluksessa toimitettavista uhreista annetaan yksityiskohtaiset ohjeet. Kun ylimmäinen pappi laskee kätensä syntiuhrieläimen päälle tunnustaen [[Israel]]in synnit, siirtyvät synnit uhrieläimen kannettavaksi. Vanhan testamentin profeetat arvostelivat sovituksen teknistä, [[sakramentti|sakramentalistista]] ymmärtämistä ja korostivat syntien tunnustamisen merkitystä. Profeetta Jesaja viittaa tulevaan Herran palvelijaan, joka tulisi antamaan elämänsä vikauhriksi monen edestä uhrilampaan tavoin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Aapeli Saarisalo ja Toivo Koilo (toim.)| Nimeke = Iso Raamatun tietosanakirja, nide 3| Suomentaja = | Vuosi = 1967| Luku = | Sivu = 5317-5319 |

Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = Tikkurila| Julkaisija = Raamatun Tietokirja| Tunniste = | www = | www-teksti = |

 

==Sovitus Uudessa testamentissa==