Avaa päävalikko

Muutokset

965 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
täydennetään vähän johdantoakin, kun artikkeli on jo näin laajaksi paisunut
{{TOCright}}
'''”Leinon vangit”''' oli yhdeksäntoista henkilön ryhmä, jotka [[Suomen sisäministeri|sisäasiainministeri]] [[Yrjö Leino]] luovutti huhtikuussa 1945 [[liittoutuneiden valvontakomissio]]n venäläisille edustajille ja jotka vietiin vankeina [[Neuvostoliitto]]on. Luovutusta vaati valvontakomission puheenjohtaja [[Andrei Ždanov]], joka väitti kyseisiä henkilöitä sotarikollisiksi ja neuvostovastaisiksi terroristeiksi, mutta väitetyistä rikoksista ei esitetty todisteita. Ryhmään kuului 11yksitoista Suomen kansalaista ja 8kahdeksan Suomessa [[Nansenin passi]]lla oleskellutta [[pakolainen|pakolaista]]. Luovutetuista suurin osa oli venäläisiä [[Valkoiset emigrantit|valkoisia emigrantteja]]. Tapaus tuli julkisuuteen kolme vuotta myöhemmin ja johti toukokuussa 1948 eduskunnan Leinolle antamaan henkilökohtaiseen epäluottamuslauseeseen, mikä pakotti hänet eroamaan sisäministerin tehtävistä. LeinonLain vangeistamukaan yksiLeinolla teloitettiinei jaollut viisioikeutta kuoliluovuttaa vankeudessaSuomen Neuvostoliitossa.kansalaisia Yksitoistaulkomaille pääsipelkkien palaamaanperustelemattomien Suomeenepäilyjen perusteella eikä [[StalinMoskovan välirauha|välirauhansopimus]]in kuolemanantanut valvontakomissiolle oikeutta jälkeenvaatia 1950-luvuntällaista puolivälissäluovutusta.
 
Luovutetuista suurin osa oli Suomessa asuneita venäläisiä [[Valkoiset emigrantit|valkoisia emigrantteja]], joista osa oli saanut Suomen kansalaisuuden. Kaksi oli syntyperäisiä Suomen kansalaisia ja yksi oli syntyperältään saksalainen. Luovutetut tuomittiin Neuvostoliitossa erilaisista poliittisista rikoksista. Yksi teloitettiin ja viisi muuta kuoli vankeudessa. Yksitoista pääsi palaamaan Suomeen [[Stalin]]in kuoleman jälkeen 1950-luvun puolivälissä, minkä lisäksi kaksi jäi vapauduttuaan asumaan Neuvostoliittoon. Kolme palanneista kirjoitti vankileirikokemuksistaan muistelmakirjan.
”Leinon vankien” kokonaismäärästä on mainittu erilaisia tietoja. Yhdeksäntoista henkilöä tiedetään varmuudelta, mutta jotkin lähteet mainitsevat määräksi 20.
 
Varmuudella tunnettuja ”Leinon vankeja” oli 19, mutta jotkin lähteet mainitsevat määräksi 20. Ylimääräisen henkilön on arveltu olleen entinen sotavanki ja Neuvostoliiton kansalainen. Lisäksi kaksi Ždanovin alkuperäisellä listalla olleista henkilöistä ei ollut enää Suomessa ja vältti siten pidätyksen.
 
== Pidätys ==
Suomen allekirjoitettua [[Moskovan välirauha]]nsopimuksen syyskuussa 1944 maahan asettui [[liittoutuneiden valvontakomissio]], jota johti neuvostoliittolainen kenraalieversti [[Andrei Ždanov]]. Maaliskuussa 1945 [[Eduskuntavaalit 1945|pidettyjen eduskuntavaalien]] jälkeen Suomen [[Paasikiven III hallitus|uuteen hallitukseen]] nimitettiin 17. huhtikuuta kolme [[Kommunismi|kommunistista]] ministeriä. Heistä yksi oli [[Yrjö Leino]], joka sai tärkeän sisäministerin salkun.<ref name="Vettenniemi345">Vettenniemi 2004, s. 345–346.</ref>
 
Vasta neljä päivää sisäministerinä toiminut Leino sai myöhään illalla 20. huhtikuuta 1945 kutsun saapua välittömästi valvontakomission luo [[Hotelli Torni]]in. Kokemattomuutensa vuoksi hän pyysi mukaansa tuekseen [[Valtiollinen poliisi|Valtiollisen poliisin]] (Valpo) päällikön [[Nikolai Saarnio]]n.<ref name="Partanen339">Partanen 2010, s. 339–340.</ref> Tapahtumista Tornissa tunnetaan Leinon ja Saarnion kuvaukset, jotka ovat pääosin yhdenmukaiset.<ref name="uola">Uola 2013, s. 150–158.</ref>