Ero sivun ”Astevaihtelu” versioiden välillä

Astevaihtelun yhteydessä käytetään termejä ''vahva aste'' ja ''heikko aste'': kesto­vaihtelun tapauksessa [[geminaatta]] ''kk'', ''pp'' tai ''tt'' on vahva, yksinäis­konsonantti ''k'', ''p'' tai ''t'' heikko aste, kun taas laatu­vaihtelun tapauksessa yksittäiskonsonantti ''k'', ''p'' tai ''t'' on vahva aste, ja niiden muu vastine tai puuttuminen heikko aste. Laatuvaihtelussa k:n heikkoasteinen vastine on yleensä kato (''leuka : leuan''), p:n vastine v (''ripa : rivan'') ja t:n vastine d (''kato : kadon'').

 

 

Paradigmaattisen astevaihtelun lisäksi oletetaan kantasuomessa olleen myös suffiksaalinen eli pääte- ja johdinaineksia koskeva astevaihtelu: (pää- tai sivu)painollisen tavun jälkeen vahva-asteinen, painottoman tavun jälkeen heikkoasteinen pääte. Tästä on nykysuomessa enää vain joitain jälkiä (vrt. ''laivat puu'''ta''', miehet rauta'''a'''''; alun perin *'pū+'''ta''' vs. *'rau₍ta+'''δa''').