Ero sivun ”Marie Antoinette” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p p |
||
Rivi 105:
Ranskan kansalliskokous sääti 10. lokakuuta 1789 valtiosääntöjä ja jätti kuninkaalle vain vähän valtaa. Kuningasperhe jäi Tuileries'iin kansan valvonnan ja tarkkailun alle. Vallankumouksen edetessä kirkon, kruunun ja maanpakolaisten tilukset anastettiin. Kuningasta sitoivat kansalliskokouksen päätökset, ja lakien hyväksymisestä tuli jatkuvasti kiistaa. Poliittiset klubit suunnittelivat radikaaleja toimenpiteitä kuninkaan joutuessa sivustakatsojaksi.<ref name="Barth 222">Barth s. 222.</ref>
Vuoden 1790 alussa Marie Antoinetten elämä Tuileries'sa kävi niin sietämättömäksi, että hän oli valmis pakenemaan. Kaikki monarkiaa kannattavat tiesivät, ettei se voisi säilyä Pariisissa. Kuningas oli enää "ranskalaisten kuningas" aiemman Ranskan ja Navarron kuninkaan sijaan. Hän ei pystynyt estämään ''Livres des Comptes'' (Punainen kirja) julkaisemista; kirja sisälsi kaikki hovin kulut ja vuosien takaiset yksityiskohtaiset tiedot suosikeille maksetuista lahjoista ja palkkioista. Kuningas salli roskalehdistön ruotia kuningattaren lahjoituksia ystävilleen. Marie Antoinette itse sulkeutui huoneistoonsa eikä suostunut tapaamaan muita kuin lapsiaan.<ref name="Haslip 305-306">Haslip s.
Marie-Antoinetten ja Ludvig XVI:n kerrotaan pyytäneen apua muiden maiden hallitsijoilta, Espanjan [[Kaarle IV (Espanja)|Kaarle IV:ltä]] ja Marie-Antoinetten veljeltä keisari [[Joosef II|Joosef II:lta]]. Espanjan kuningas vastasi pyyntöön vältellen, ja Joosef II puolestaan kuoli helmikuussa 1790. Eniten Marie Antoinette luotti veljeensä [[Leopold II (keisari)|Leopold II:een]], josta oli tullut Itävallan uusi keisari ja jonka takana oli 10 000 itävaltalaisen sotajoukko. Keisari kiersi lähettämässään kirjeessä taitavasti kuningattaren avunpyynnöt ja kertoi, ettei halunnut ärsyttää toimillaan [[Preussi]]a eikä [[Englanti]]a.<ref name="Haslip 320">Haslip s. 320.</ref> Vuoden 1791 alussa kuningatar kutsuttiin Kommuunin kuultavaksi, koska hänen yrityksensä hankkia tukea Itävallan keisarilta olivat tulleet ilmi ja todistivat "itävaltalaisen komitean" olemassaolosta ja kuningattaren halun myydä isänmaa itävaltalaisille.
Rivi 140:
Kuningatar Marie-Antoinette tuomittiin kuolemaan syytettynä maanpetoksesta 16. lokakuuta noin kello neljältä aamulla. Hän kirjoitti Ludvig XVI:n sisarelle Madame Elisabethille:
{{Sitaatti|''Minut on tuomittu kuolemaan. En pidä sitä häpeällisenä, sillä sitä se on vain rikollisille; minä puolestani saan pian liittyä veljenne seuraan. Olen syytön kuten hänkin ja toivon, että pystyn osoittamaan viimeisellä hetkelläni samanlaista rohkeutta kuin hän. Olen tyyni, koska omatuntoni on puhdas. Suren vain sitä, että joudun jättämään lapsiparkani. Tiedätte, että he ovat minulle kaikki kaikessa.''}}<ref name="TKH">Tieteen kuvalehti Historia 18/2013, s.
Samana päivänä Marie Antoinette kuljetettiin teloituspaikalle kärryillä, kädet selän taakse sidottuina. Hän käyttäytyi arvokkaasti ja osoitti kansanjoukoille rohkeutensa viime hetkeen saakka. Hän myös kieltäytyi ripittäytymästä hänelle määrätylle perustuslailliselle papille. Viimeiset sanansa kuningatar lausui mestaajalleen astuttuaan tämän varpaille giljotiinilavalle noustessa: "Anteeksi, ''monsieur'', se ei ollut tarkoitukseni."<ref name="Haslip 398">Haslip s. 398.</ref>
Rivi 174:
*{{Kirjaviite | Tekijä=Barth, Reinhard| Nimeke= Historian suurnaiset|Julkaisija= Gummerus Oy Ajatuskirjat| Vuosi=2009 |Tunniste=ISBN 978-951-208093-9 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä=Haslip, Joan| Nimeke= Marie Antoinette|Julkaisija= Otava| Vuosi=1989 |Tunniste=ISBN 951-1-10192-7 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä=Liisberg, Bering| Nimeke= Ranskan vallankumous
*{{Kirjaviite | Tekijä=Nenonen, Kaisu-Maija ja Teerijoki, Ilkka| Nimeke= Historian suursanakirja |Julkaisija= Wsoy| Vuosi=1998 |Tunniste=ISBN 951-0-22044-2 }}
| |||