Wikipedia

Ero sivun ”Viipurin Taiteenystävät” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pääkuva, suurempi koko
Rivi 43:
Sodan seurauksena Viipurin Taiteenystävien omaisuutta jäi taidekoulun lisäksi uuden rajan taakse tavoittamattomiin, mutta yhdistys päätti kuitenkin yksimielisesti jatkaa toimintaansa Helsingissä. Taidekokoelmalla ei ollut sijoituspaikkaa. Taidekoulu ja taidemuseo olivat jääneet sotasaaliiksi vain vajaan kymmenen vuoden toiminnan jälkeen. Sodan jälkeen alettiin miettiä, minne karjalaiskokoelmat talletettaisiin uudessa historiallisessa tilanteessa. Viipurin taidekokoelmat saivat uudet kodit 1950-luvun alussa Lahden ja Hämeenlinnan taidemuseoista. Näissä Viipurin kaupungin ja Viipurin Taiteenystävien kokoelmissa ja [[Kordelinin säätiö]]n kokoelmissa ovat edustettuina keskeiset Suomen taiteen tekijät 1800–1900-luvuilta. Viipurin kaupungin kokoelma on suurelta osin Lahdessa ja vähemmän Hämeenlinnassa. Viipurin Taiteenystävien teokset sijoitettiin Hämeenlinnaan kokonaisuudessaan.
 
Viipurin Taiteenystävät jatkoivat toimintaansa Helsingissä, mutta pienimuotoisena. Kokoelmien turvaamisen onnistuminen antoi tilaa myös viipurilais- ja karjalaistaiteilijoiden teosten ostoihin jo 1950-luvulta alkaen. Tietysti rahavaroja oli merkittävästi vähemmän käytettävissä, joten ostot olivat lähinnä tukiostoja. Muun muassa [[Aimo Tukiainen|Aimo Tukiaiselta]] ostettiin marmoriteos, joka on nykyisin Hämeenlinnan Taidemuseossa. Yhdistys keräsi uutta kokoelmaa hitaasti varojensa mukaan ja ne sijoitettiin Karjalaisen Yhteiskoulun tiloihin Helsingissä. Sodan jälkeen kerättyjä taideteoksia talletettiin Lappeenrantaan 1980-luvun alussa useampaan kertaan. Yhdistys halusi omalla panoksellaan tukea museota ja siten palauttaa osan karjalaiskokoelmista kotiseudulle. Viipuri ja sen perintö kuuluvat Lappeenrannan museoiden profiiliin ja tutkimusalueeseen.
 
1980-luvun puolivälissä Viipurin Taiteenystävät halusi siirtää osan Hämeenlinnassa olevista teoksistaan, jotka olivat olleet Viipurin taidemuseossa esillä, Etelä-Karjalan taidemuseoon Lappeenrantaan vahvistamaan uudet toimitilat saavaasaanutta museota. Tuolloin yhdistyksenYhdistyksen ja Hämeenlinnan kaupungin näkemykset talletuksen pysyvyydestä erosivat toisistaan. Asiaaja asiaa käsiteltiin vuosien ajan eri oikeusasteissa. Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan yhdistyksellä on myös hallintaoikeus teoksiinsa omistusoikeuden lisäksi. Viipurin Taiteenystävät siirsi vuonna 1990 joulukuussa kokoelmastaan 24 teosta Lappeenrantaan. Hämeenlinnan Taidemuseossa on talletettuna 47 teosta.
 
Viipurin Taiteenystävien kokoelma on taidehistoriallisesti merkittävä. Siinä on edustettuna kotimaisia kuvataiteen mestareita. Tunnettuja teoksia, jotka ovat Lappeenrannassa, ovat [[Tyko Sallinen|Tyko Sallisen]] ''St.Malo'' (1914), Victor Westerholmin ''Kymijoki'' (1902) ja Pekka Halosen ''Koski'' (n.1900) ja ''Maisema Laatokalta'' (1903). Lappeenrannan taidemuseossa on kaikkiaan 102 maalausta ja grafiikkaa. Painopiste on vanhemmassa suomalaisessa maalaustaiteessa. Hämeenlinnan Taidemuseossa on muun muassa Eero Järnefeltin suuri maalaus ''Heinäkuun päivä'' (1891), ja [[Wilho Sjöström|Wilho Sjöströmin]] ''Tanssijatar'' (1912). Muita tunnettuja tekijöitä ovat edellä mainittujen lisäksi [[Jalmari Ruokokoski]], [[Marcus Collin]], [[Andreas Achenbach]], [[Ellen Thesleff]], ja [[Hjalmar Munsterhjelm]].<ref name="Räty & Viherluoto">{{Kirjaviite | Tekijä = toim. Räty & Viherluoto | Nimeke = Tyttö kukkivalla niityllä - aarteita Viipurin Taiteenystävien kokoelmasta| Vuosi = 2010| Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo| Julkaisija = Etelä-Karjalan taidemuseo, Hämeenlinnan Taidemuseo| Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 20.2.2017 | Kieli = suomi}}</ref>
 
Yhdistys toimii edelleen ja hankkii taidetta talletuskokoelmaansa varojen mukaan.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Viipurin_Taiteenystävät”