Ero sivun ”Puupolttoaine” versioiden välillä

'''Puupolttoaine''' on [[polttoaine]]ena käytettävää biomassaa eli [[biopolttoaine]]tta, joka on peräisin [[puu]]n rungosta, oksista tai juurista. Se on tavallisesti kiinteää, mutta voidaan myös kaasuttaa [[puukaasu|puukaasuksi]]ksi. Puuhun sitoutunut energia hyödynnetään polttamalla. Puuta käytetään yleisesti lämmitykseen mutta myös lämpövoimalaitoksissa, joista saadaan myös sähköä. Voimalaitoksissa puupolttoaine poltetaan tyypillisesti seospolttona esimerkiksi turpeen kanssa.

Puu on niin kutsuttu [[uusiutuva energianlähde]]. Sen käytön polttoaineena ei katsota lisäävän [[hiilidioksidi]]päästöjä, koska puuhun sitoutuneen ja sitoutuvan [[hiili|hiilen]] katsotaan olevan luonnonkierrossa toisin kuin [[fossiiliset polttoaineet|fossiilisten polttoaineiden]] kohdalla. Mikäli poltettujen puiden tilalle kasvaa jossain samaan aikaan vastaava määrä uutta puuta ei synny nettopäästöjä. Lisäksi hiilidioksidia vapautuisi puun lahotessakin. Poltossa syntyvä tuhka ja sen ravinteet voidaan hyödyntää [[lannoite|lannoitteena]].

Polton [[typpi]]päästöt riippuvat palotapahtuman hallinnasta. Puun polton negatiivisiin vaikutuksiin kuuluu [[pienhiukkanen|pienhiukkaset]], jotka aiheuttavat sydän- ja verisuonitauteja sekä aiheuttavat hengitysvaikeuksia astmaatikoille. Esimerkiksi Ruotsissa nämä hiukkaset tappavat arviolta 5&nbsp;000 henkilöä vuosittain.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Kaupunki-ilman pienhiukkasten terveysvaikutukset | Ajankohta= 2005 | Osoite= http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2005/5_2005/kaupunki-ilman_pienhiukkasten_terveysvaikutukset/ | Julkaisija= Kansanterveys-lehti| Luettu= 29.6.2008}}</ref> Suhteessa tehoon erityisen ongelmallista on puun pienpoltto, jossa palotapahtuman hallinta ja savukaasujen puhdistus on olematonta verrattuna suurempiin laitoksiin.

Puupolttoaineen kuljettaminen kauaksi ei useinkaan ole taloudellisesti kannattavaa. Puupolttoaineissa on usein runsaasti vettä, joten ne on kuivattava ulkoilmassa tai koneellisesti. Polttopuuta säilötään usein vuosiakin ennen polttamista. Kuivan puun [[lämpöarvo]] on noin 19&nbsp;MJ/kg; vertailuna kuivan turpeen noin 20&nbsp;MJ/kg ja kevyen polttoöljyn 42,7&nbsp;MJ/kg.

Perinteisesti polttopuu kuivataan ennen polttamista, toisaalta palamisprosessin parantamiseksi toisaalta veden mukana menevän hukkalämmön vähentämiseksi. On havaittu, että mikäli veden höyrystymislämpö voidaan ottaa hyötykäyttöön savukaasuista muuttuu tilanne kuivatuksen suhteen, puu kannattaakin polttaa soveliaassa laitoksessa kaatotuoreena.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/uskomukset-p%C3%A4%C3%A4laelleen-tuore-puu-palaa-kuivaa-paremmin-1.173368|nimeke=Uskomukset päälaelleen – tuore puu palaa kuivaa paremmin|julkaisu=Maaseudun Tulevaisuus|viitattu=2017-02-24|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> Tällöin puun palavat yhdisteet ovat mukana mahdollisimman täydellisesti.<ref name=":0" /> Kaadon jälkeen puusta alkaa haihtua veden mukana hyvin energiapitoisia aineita ja varsinkin kesällä puun lahoaminen alkaa nopeasti heikentämään lämpöarvoa.<ref name=":0" /> TälläinenTällainen poltto onnistuu vain isommissa yli kolmen mega­watin kattiloissa ja vaatii helposti prosessiin yhdistettyä lämpöpumppua, jotta matalan lämpötilan höyrystymislämpö saadaan hyödyksi.<ref name=":0" /> Tuorepoltto laitoksissa on tuore tapa ja pääosin vasta tutkimuksen alla (2016).<ref name=":0" />

Halkoja saadaan halkaisemalla puun rungosta katkottuja pölkkyjä, joiden pituus on yleensä noin yksi metri ja pienin halkaisija 5 &nbsp;cm. Halkaisijaltaan 10–15 &nbsp;cm olevat pölkyt halkaistaan kahtia ja paksummat halkaistaan useampaan osaan. Halkojen suosituspaksuus on 4–10 &nbsp;cm. Pölkyn halkaisu edistää puun kuivumista. Alle 10 &nbsp;cm:n paksuiset pölkyt voidaan puun kuivumisen nopeuttamiseksi aisata, eli vuolla kuorta pois pölkyn kyljestä koko pituudelta. Halkoja voidaan säilyttää halkopinossa useampia vuosia. Halot ladotaan pinoon yleensä puun ulkopinta ylöspäin, jolloin sade ei niinkään imeydy halkoon. Halkopinot voidaan myös peittää.

Halkoja nimitetään raaka-aineen mukaan ''koivuhaloiksi'' ja ''sekahaloiksi''. Sekahaloissa on muitakin puulajeja kuin koivua.

[[File:Chopped wood.jpg|thumb|right|Kasa klapeja.]]Kalikka eli klapi saadaan kun halko katkotaan kahteen, kolmeen tai neljään osaan ja saadut pätkät vielä halkaistaan pienemmiksi paloiksi. Polttopuuksi tarkoitettujen klapien pituus on siis 25–50 &nbsp;cm. Niitä voidaan tehdä myös rankoja katkomalla ja saatuja pölkkyjä pilkkomalla. Klapipölkkyjen pilkkominen voidaan suorittaa perinteisillä käsityökaluilla tai [[klapikone]]ella.

Pilke on noin 15 &nbsp;cm pitkää, usein koneella pilkottua polttopuuta. Pilkettä käytetään polttoaineena esimerkiksi [[puukaasu]]ttimessa.

[[Kuva:Woodchips for paper production.jpg|thumb|Koivuhaketta. Tämä hake soveltuu polttamisen lisäksi myös paperimassan raaka-aineeksi.]]

Hake leikataan koneellisesti puusta pieniksi tasakokoisiksi kappaleiksi, hakelastuiksi. Palakoko on yleensä 0,5–3 &nbsp;cm, ''palahakkeella'' 5–10 &nbsp;cm. Hake voi olla

Puumurske on muutoin kuin leikkaamalla hienonnettua puuta.

Puupelletti on kuivasta sahanpurusta ja/tai höylänlastuista (kutterinlastuista) puristettua polttoainetta. Sitä voidaan valmistaa kosteastakin raaka-aineesta mikäli pellettitehtaan yhteydessä on kuivaamo. Halkaisijaltaan 6–12 &nbsp;mm olevien lieriönmuotoisten puristeiden pituus on noin 1–3 &nbsp;cm. Niiden kiinteä muoto pysyy koossa, koska puristuksen lämmittämästä puusta vapautuu [[ligniini]]ä, joka sitoo osaset yhteen. Mitään vierasta sideainetta ei tarvita, mutta joskus sideaineeksi saatetaan kuitenkin lisätä [[perunajauho]]a.