Ero sivun ”Telakkakriisi” versioiden välillä

Vuonna [[1984]] Japanin markkinaosuus maailman telakkamarkkinoista oli 55 %, [[Etelä-Korea]]n 15 % ja Länsi-Euroopan osuus oli enää 14 %. Eurooppalaisille tämä merkitsi 10 prosenttiyksikön laskua vuodesta [[1980]]. Alaa vaivasi ylikapasiteetti, laskeva tilauskanta ja epäterve kilpailu. Tämän lisäksi kustannukset nousivat nopeasti.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Nils von Knorring | Nimike = Aurajoen veistämöt ja telakat | Sivu = 138 | Julkaisupaikka = Vaasa | Julkaisija = Schildts Förlags Ab, Espoo | Vuosi = 1995 | TunnisteIsbn = ISBN 951-50-0735-6}}</ref>

[[Image:Kockumskranen01 2000-02-22.jpg|thumb|right|300px|Kockumin telakan nosturi helmikuussa 2000. Nosturi on maailman suurin; sen nostokapasiteetti on 15001 500 tonnia. Se siirrettiin myöhemmin [[Ulsan]]in telakalle Etelä-Koreaan.]]

Kaukoidän telakoiden vahvinta aluetta olivat rahtialukset, ja juuri näihin alustyyppeihin erikoistuneet telakat joutuivat ensimmäisinä pulaan. [[Ruotsi|ruotsalais]]telakat [[Kockums]], [[Götaverken]] ja [[Öresundsvarvet]] yrittivät haastaa japanilaiset bulkkituotannossa. Tuottavuutta yritettiin parantaa kehittämällä laivanrakennusta sarjavalmistuksenomaiseen suuntaan. Myös Ruotsissa valtio pumppasi rahaa telakkateollisuuteen; vuosina [[1978]]-–[[1979]] valtio tuki telakoita 214000214 000 [[Ruotsin kruunu|kruunulla]] työläistä kohden. Summa oli kaksinkertainen verrattuna normaalin työläisen vuotuisiin palkkakustannuksiin.<ref>[http://kirjahylly.blogspot.com/2007/12/johan-myhrman-hur-sverige-blev-rikt.html Kirjahylly: Johan Myhrman: Hur Sverige blev rikt]</ref> Öresundsvarvet suljettiin jo 1970-luvulla ja Kockums, joka kerran oli maailman suurin telakka, suljettiin vuonna [[1986]].

==AiheetaAiheesta muualla==