Ero sivun ”Jännityskorroosio” versioiden välillä

Materiaalien alttiutta jännityskorroosiolle on perinteisesti tutkittu altistamalla koekappale aine suhteellisen vahvoille ainekohtaisille ominaisuuksille ja mittaamalla aika joka materiaalin murtumiseen kuluu. Tätä tietoa voidaan sitten käyttää hyväksi arvioidessa materiaalin vastustuskykyä jännityskorroosiolle alhaisemmissa pitoisuuksissa ja lievemmissä olosuhteissa. Ruostumattomille teräksille on olemassa ASTM G 36 standardin mukainen testi, jossa kappale altistetaan kiehuvalle noin 155˚C155 ˚C asteiselle magnesiumkloridiliuokselle[[magnesiumkloridi]]liuokselle. Materiaalia voidaan testata myös standardin ASTM G 30 mukaisella u-taivutus kokeella. Murtumien etenemisnopeuksien voidaan tarkkailla valmiiksi pieniä murtumia sisältävässä kappaleessa, joka altistetaan sopiville olosuhteille. Näin voidaan arvioida materiaalin vaurioitumisnopeutta eri murtumavaiheissa ja saadaan selville missä olosuhteissa murtumat jatkavat kasvuaan.