Ero sivun ”Spartacus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kirjasta täydennystä, laitetaan lisää orjakapina-artikkeliin |
selv. kuvatekstiin +kuva |
||
Rivi 1:
[[Image:Spartacus statue by Denis Foyatier.jpg|thumbnail|[[Denis Foyatier
{{Tämä artikkeli|käsittelee orjakapinan johtajaa. Sanan muita merkityksiä löytyy [[Spartacus (täsmennyssivu)|täsmennyssivulta]].}}
'''Spartacus''' (n. [[100 eaa.]] – [[71 eaa.]]) oli [[traakialaiset|traakialainen]] [[gladiaattori]], joka johti [[kolmas orjasota|orjakapinaa]] [[Rooman valtakunta|Roomaa]] vastaan vuosina [[73 eaa.]] – [[71 eaa.]] Hän sai lopulta surmansa taistelussa roomalaisia vastaan.<ref name="EB">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/558359/Spartacus | Nimeke = Spartacus | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 8.9.2014 }}</ref>
Rivi 13:
Spartacuksen ja keltti Crixuksen johtamat orjat pakenivat kohti etelää ja heihin liittyi lisää väkeä. Muutaman kuukauden kuluttua joukkoihin kuului jo tuhansia miehiä, naisia ja lapsia.<ref>Christensen et al. 2011, s. 48–51.</ref> He leiriytyivät [[Vesuvius]]-vuoren suojaisiin metsiin 32 kilometriä Capuasta etelään.<ref>Christensen et al. 2011, s. 48–51.</ref>
Keväällä 72 eaa. orjien joukoissa oli [[Appianos|Appianoksen]] mukaan jo 70 000 miestä. Kierreltyään Etelä-Italiaa orja-armeija jakautui kahtia: Spartacuksen komentoon jäi kaksi kolmasosaa ja Crixuksen komentoon loput. Crixus sai pian surmansa taistelussa roomalaisia vastaan. Vaeltaessaan [[Apenniinit|Apenniineja]] pitkin kohti pohjoista Spartacus sai vastaansa Rooman legioonalaisia ja löi heidät taistelussa. Voitonjuhlissa Spartacus pakotti 300 vangiksi otettua roomalaista taistelemaan gladiaattoreina kuolemaan asti.<ref>Christensen et al. 2011, s. 51–52.</ref>
Loppuvuonna 72 eaa. Spartacus sai kuulla [[Marcus Licinius Crassus|Marcus Licinius Crassuksen]] johtamasta suuresta roomalaisjoukosta, joka oli tulossa heitä vastaan. Spartacus päätti johdattaa miehensä [[Sisilia]]an, missä hän saattaisi elää rauhassa. Merirosvot eivät kuitenkaan toimittaneet heille lupaamiaan laivoja, ja näin Spartacus ei koskaan päässyt Sisiliaan.<ref>Christensen et al. 2011, s. 52–54.</ref>
[[Kuva:Tod des Spartacus by Hermann Vogel.jpg|thumb|Spartacuksen kuolema Hermann Vogelin (1882) mukaan]]
Petetty Spartacus lähti joukkoineen taas kohti pohjoista, mutta orja-armeija joutui Italian saappaankärjessä Crassuksen saartamaksi. Saarron läpi taisteltuaan Spartacus kuuli prokonsuli [[Marcus Lucullus|Marcus Luculluksen]] nousseen joukkoineen maihin [[Brundisium]]issa. Spartacus oli joutunut kahden roomalaisarmeijan väliin, ja pelastautuakseen hänen oli hyökättävä Crassuksen armeijaa vastaan.<ref>Christensen et al. 2011, s. 54.</ref>
| |||