Ero sivun ”Ludvig Filip I” versioiden välillä

Ludvig Filip tuki Ranskan yhteiskunnan uudistamista [[Ranskan suuri vallankumous|vallankumouksen]] alussa ja kuului [[jakobiiniklubi]]in. Vuonna 1785 hän oli saanut perinnöllisen nimityksen 14. rakuunarykmentin everstiksi ja astui palvelukseen 1791, kun sodan uhka alkoi näyttää todennäköiseltä. Hovi suhtautui vihamielisesti Orléansin sukuhaaraan, ja kun Ludvig Filipin isä äänesti kuningas [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] teloituksen puolesta, hän neuvotteli itävaltalaisten kanssa marssista Pariisiin ja vuoden 1791 perustuslain palauttamisesta voimaan. Kansalliskokouksen maanpetturiksi julistama Ludvig Filip pakeni itävaltalaisten leiriin tykistön julistauduttua tasavallan puolelle.

 

Ludvig Filip lähti Ranskasta 19-vuotiaana eikä astunut maahan 21 vuoteen. Hänen isänsä Orléansin herttua Filip piti puheen kansalliskokouksessa ja tuomitsi poikansa. Ludvig Filip joutui elämään piilossa sekä tasavaltalaisvallankumouksellisilta että [[legitimistit|legitimisti-emigranteilta]] Itävallan armeijassa ja Euroopan keskuksissa. Hän liittyi sisareensa Adélaïdeen [[Schaffhausen]]issa, mistä he matkustivat [[Zürich]]iin ja kiertelivät [[Sveitsi]]ä. Lokakuussa 1793 Ludvig Filip pääsi maantiedon, historian, matematiikan ja modernien kielten opettajaksi Reichenaun poikakouluun 1 400 frangin palkalla. Hän kuitenkin lähti Reichenausta ja muutti Friburgiin Baijeriin.

 

Keväällä 1795 Ludvig Filip matkusti salanimellä Müller Skandinaviaan, [[Kööpenhamina]]n ja [[Trondheim]]in kautta [[Hammerfest]]iin. Hän palasi syksyllä Suomen [[Lappi|Lapin]] kautta Ruotsiin ja asui viikon ajan [[Muonio]]n pappilassa paikallisen kappalaisen [[Mathias Kolström]]in vieraana. Hän hurmasi kirkkoherran kauniin kälyn Beata Caisa Walbomin. Filipin lähdettyä Beata Caisalle syntyi poika Erik. Häntä on epäilty Ludvig Filipin aviottomaksi pojaksi, mutta tieto on epävarma. Kirkonkirjat tuhoutuivat myöhemmin tulipalossa, joten pojan tarkkaa syntymäaikaa ei tiedetä. Erik Walbom asui Muoniossa vuoteen 1833, jolloin hän muutti [[Ruija]]an, jossa elätti itsensä maanviljelijänä ja kalastajana. Hän kuoli 83-vuotiaana vuonna 1879.<ref>[http://www.muonio.fi/fi/matkailu-ja-elinkeino/kylat/liepima/juttuja-ja-tarinoita.html Juttuja ja tarinoita] Muonion kunta: Liepimän kyläyhdistys ry. Viitattu 31.3.2013.</ref> Muoniossa tarina Bourbonin prinssistä elää kuitenkin edelleen, ja Ranskan aatelisverta uskotaan virtaavan myös lappilaisten suonissa.{{lähde}}

 

Ludvig Filip lähti neljäksi vuodeksi [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]], jossa hän asui [[Philadelphia]]ssa, [[New York]]issa ja [[Boston]]issa. Hänen isänsä puolestaan teloitettiin giljotiinilla tasavaltalaisuudestaan huolimatta.

 

 

 

Ludvig Filip hallitsi vaatimattomasti ja vältti ylimielisyyttä ja edeltäjiensä tuhlailevaa rahankäyttöä. Aluksi häntä rakastettiin kovin ja nimitettiin kansalaiskuninkaaksi ja porvarimonarkiksi, joskin hänen tukensa tuli etenkin varakkaasta porvarillisesta keskiluokasta. Myöhemmin hänen hallintonsa nähtiin muuttuvan enenevässä määrin konservatiiviseksi ja monarkistiseksi. Työläisten olot huononivat, ja vuoden 1847 talouskriisi sai kansan jälleen nousemaan kuningastaan vastaan.

 

 

 

==Lähteet==