Ero sivun ”Senaatin kartastot” versioiden välillä

Vuosina 1870–1907 Venäjän pääesikunta kartoitti suurin piirtein linjan Pori–Käkisalmi eteläpuoleisin Suomen mittakaavassa 1:21 000. Kartoituksen johtajina toimivat ansioituneet geodeetit, kenraalit: [[Alexander Järnefelt | August Alexander Järnefelt]] vuosina 1870–1883, [[Axel Edvard Bonsdorff]] vuosina 1883–1903 ja Edvard Koverskij<ref>Kenraali KoveskijnKoverskijn esittely venäjänkielisessä Wikipediassa on [https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%80%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9,_%D0%AD%D0%B4%D1%83%D0%B0%D1%80%D0%B4_%D0%90%D0%B2%D1%80%D0%B5%D0%BB%D0%B8%D0%B0%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87 täällä]</ref> vuosina 1904–1907. Heistä kaksi ensiksi mainittua olivat suomalaisia. Töiden tuloksena syntynyt alkuperäiskartasto väritettiin käsin ja sitä säilytettiin pääesikunnassa Pietarissa. Aineiston perusteella valmistettiin painettu kartasto mittakaavassa 1:42 000.<ref>Tietoja painetusta kartastosta 1:42 000 löytyy sivustolta [http://www.strang.fi/karttatieto/#ven42 Jan Strangin karttatieto]</ref> Vuonna 1884 Venäjän pääesikunta ja Suomen senaatti sopivat, että Suomen valtio osallistuu kartoituksen kustannuksiin ja vastineena tästä saa kaksi valokuvatekniikalla tuotettua kopiota alkuperäiskartoista sekä saa lyhyeksi aikaa lainaksi alkuperäiskartat, jotta saadut kopiot voitaisiin niiden mukaisesti Suomessa värittää. Näin toimittiin.