Ero sivun ”Sylvi Kunnas” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
Sylvi Kunnas avioitui taidemaalari [[Wäinö Kunnas|Wäinö Kunnaksen]] (1896–1929), kanssa 1924 ja perheeseen syntyi kaksi tytärtä. Perhevelvollisuudet katkaisivat Sylvi Kunnaksen opinnot mutta hän toimi edelleen aktiivisesti taitelijapiireissä ja jatkoi luovaa työtään ahkerana kuvittajana. Kunnas kuvitti albumeja, lehtiä ja kirjoja. 1920-luvulla ilmestyneen Tulenkantajat-lehden kuvituksista suurin osa oli Sylvi Kunnaksen käsialaa. Hänen päätyönsä kuvittajana on [[ Mika Waltari | Mika Waltarin]] ja Olavi Laurin (oik. [[Olavi Paavolainen]]) runokokoelman ''[[Valtatiet]]'' (1928) kuvitus ja kansikuva. Kokoelma edustaa sekä runojensa että kuvituksen osalta urbaania futurismia ja koneromantiikkaa. Kansi on rohkean ekspressiivinen ja edustaa Suomessa harvinaista kansainvälistä Art Deco -tyyliä.
Wäinö Kunnaksen kuoltua Sylvi Kunnas oli avioitunut taidekriitikko [[E. J. Vehmas|Einari J. Vehmaksen]] kanssa 1930, ja perheeseen syntyi vielä tytär. Vaikka perhevelvoitteet vaativat suuren osan ajasta, Kunnas toimi kuvittajana 1940-luvun lopulle saakka. Ulkomaisten esikuvien pohjalta hän kehitti tunnistettavan ja modernistisen tyylin, jonka tunnusmerkkejä olivat vapaamuotoinen kuva-ala, koristeellisuus ja varjostukseton, notkea tussiviiva. Hän erikoistui runouden kuvittamiseen ja teki kansikuvia mm. Elina Vaaran, Edith Södergranin ja tyttärensä [[Kirsi Kunnas|Kirsi Kunnaksen]] runokokoelmiin.
Toisen maailmansodan jälkeen Kunnas siirtyi kuvittajasta taidemaalariksi. Hänen laajassa tuotannossaan on muotokuvia, kaupunki- ja luontokuvia sekä vaaramaisemia. Tulenkantajapiirissä muodostuneet ystävyyssuhteet säilyivät edelleen, merkittävimpinä Olavi Paavolainen, [[Helvi Hämäläinen]] ja runoilija ja kriitikko [[Lauri Viljanen]].
| |||