Ero sivun ”Matti Louhivuori” versioiden välillä

Matti Louhivuori lauloi aluksi muutamassa yhtyeessä kotiseudullaan. Eräällä keikalla [[Reino Helismaa]] kuuli Louhivuoren laulua ja lähetti tämän siltä seisomalta levytuottaja [[Toivo Kärki|Toivo Kärjen]] puheille. Kärki vakuuttui Louhivuoren taidoista, pestasi hänet [[Musiikki-Fazer|Fazerin]] levylaulajaksi ja otti hänet oman yhtyeensä laulusolistiksi. Kärjen mukaan Louhivuorella oli uskomaton äänenlaatu ja -väri, joka toimi nimenomaan äänilevyllä. Kärki kuvaili Louhivuoren tulkintatapaa kommentoivaksi, jolloin laulaja oli ikään kuin sivustakatsoja tai tarinan kertoja. Uransa alkupuolella Louhivuori esiintyi Toivo Kärjen yhtyeen kiertueilla laulusolistina [[Henry Theel]]in rinnalla, hieman myöhemmin laulujensa tekstittäjän Reino Helismaan ja [[Metro-tytöt|Metro-tyttöjen]] kanssa. Duettoja hän levytti myös ikätoverinsa [[Lasse Kuusela]]n kanssa. Metro-tyttöjen kiertueilla Louhivuori ajoi "tyttöjen" keikka-autoa ja toimi heitä säestäneen [[Jorma Juselius|Jorma Juseliuksen]] yhtyeen basistina. Metro-tyttöjen lopetettua esiintymisensä hän jatkoi uraansa yksinään. Viimeiset levytyksensä Louhivuori teki albumilleen ''Maailman Matti'' vuonna 1975, ja yhteensä hänelle kertyi 181 levytystä.<ref name="latva"/>

Louhivuoren puoliso oli vuodesta 1952 laulaja ja [[Metro-tytöt]] yhtyeen johtohahmo [[Hertta Louhivuori]] (os. [[Väkeväinen]], 1916-2010), jonka kanssa hän avioitui keikkamatkalla Lapissa. Hertta kertoi viimeisessä julkaistussa haastattelussaan, jonka antoi vuonna 2002 Iskelmän tähtitaivas (2004) kirjaan Louhivuoren kuolemasta: Matti oli palannut kotiin elokuussa 1977 oltuaan ulkoiluttamassa koiraa, hän meni lepäämään sängylle, eikä enää herännyt ja hänet toimitettiin sairaalahoitoon. Sairaalassa hänellä todettiin laaja [[aivoverenvuoto]] ja viimein jouduttiin toteamaan, ettei mitään ollut tehtävissä, vaan Louhivuori kuoli myöhemmin sairaalassa. [[Toivo Kärki]], joka sävelsi ja sovitti huomattavan osan niin Metro-tyttöjen kuin Louhivuoren kappaleista, epäili muistelmissaan (Toivo Kärki: ''Siks’ oon mä suruinen.'' Tammi 1982) liiallisella alkoholinkäytöllä saattaneen olla osuutta Louhivuoren varhaiseen poismenoon, sillä hän ei esimerkiksi saanut aivoverenvuotoa kaatumisen tai muunkaan tapaturman seurauksena. Louhivuori oli kuollessaan 48-vuotias, mutta vetäytynyt aktiiviuralta muutamaa vuotta aikaisemmin. Hertta puolestaan jäi päivätyöstään levykaupan myyjänä eläkkeelle 65-vuotiaana vuonna 1981.<ref name="latva"/>