Ero sivun ”Röntgensäteily” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Wikipedian ohjeen mukaisesti korjattu viivoja |
p Wikipedian ohjeen mukaisesti korjattu viivoja |
||
Rivi 74:
Röntgentähtitiede ({{k-en|X-ray astronomy}}) sai alkunsa korkealla lentävien pallojen ja rakettien mittalaitteiden mittauksista. 1950-luvun lopun [[satelliitti|satelliitit]] mittasivat [[Aurinko|Auringon]] röntgensäteilyä. Sittemmin on rakennettu erityisiä röntgenobservatoriosatelliitteja, esimerkiksi [[Euroopan avaruusjärjestö|ESA]]n vuonna 1999 laukaisema [[XMM-Newton]]. Vuonna 2002 italialais-amerikkalainen fyysikko [[Riccardo Giacconi]] sai [[Nobelin fysiikanpalkinto|Nobelin fysiikanpalkinnon]] suurelta osin röntgenastronomiaa koskevan työnsä ansiosta.
Avaruudessa röntgensäteilyn lähteitä ovat muun muassa [[pulsari]]t eli nopeasti pyörivät [[neutronitähti|neutronitähdet]] sekä röntgenpurkautujat eli [[bursteri]]t.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Hannu Karttunen & Heikki Oja & Pekka Kröger & Markku Poutanen | Nimeke = Tähtitieteen perusteet | Sivu =
Ilmakehän [[otsonikerros]] absorboi lähes kaiken säteilyn, jonka aallonpituus on alle 300 [[nanometri]]ä,<ref>Tähtitieteen perusteet, s. 68</ref>, myös röntgensäteilyn. Tämän vuoksi avaruudesta tulevaa röntgensäteilyä voidaan tutkia vain [[avaruusluotain]]ten avulla, ja sitä on tutkittu systemaattisesti vasta 1970-luvulta lähtien.<ref>Tähtitieteen perusteet, s. 101</ref>
| |||