Ero sivun ”152/45 C” versioiden välillä

152/45 C suunniteltiin Ranskassa [[1890-luku|1890-luvun]] alussa. Tykin valmistuksen lisenssi ostettiin Venäjälle ja alkoi [[1895]]. Tykit palvelivat [[Venäjän-Japanin sota|Venäjän-Japanin sodassa]], jossa niissä osoittautui olevan suunnitteluvikoja, joiden vuoksi putki saattoi katketa laukaistaessa. Putkea vahvistettiin sodan jälkeen. Tykki palveli [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] myös maavoimissa.

[[Suomen itsenäistyminen|Suomen itsenäistyttyä]] 152/45 C -tykkejä oli maassa noin sata. Suomalaiset kehittivätkäänsivät putken ylösalaisin, jolloin hidastus- ja palautuskoneisto tuli yläpuolelle ja korotuskulma suureni, pidentäen kantamaa. Samalla tykin lataustapaa muutettiin niin, ettei sitä tarvinnut palauttaa nollakorotukselle, mikä paransi tulinopeutta. Siitä tuli Suomen raskaan rannikkotykistön pääase. Suomi menetetti tykeistä sotien aikana muutamakymmentäparisenkymmentä ja sai muutaman sotasaaliina; muutama putki kului loppuun tai tuhoutui putkiräjähdykseen. Noin 60 selvisi sodista, mutta kulunein putkin. Ne uudistettiin [[1950-luku|1950-luvulta]] alkaen [[152/50 T]] -tykeiksi korvaamalla putket [[Tampella]]n valmistamilla pidemmillä putkilla. Viimeiset alkuperäisillä putkilla varustetut tykit olivat palveluksessa [[Hästö-Busö]]ssä Tammisaaressa [[1990-luku|1990-luvulle]] asti. Kaksi tykkiä on nykyään museotykkinä.