Ero sivun ”Pulssikoodimodulaatio” versioiden välillä

'''Pulssikoodimodulaatio''' ('''PCM''', {{k-en|Pulse Code Modulation}}) on menetelmä, jolla sähköinen äänitaajuussignaali [[AD-muunnos|koodataan]] digitaaliseen muotoon. Siinä analogisesta [[signaalinkäsittely|signaalista]] otetaan tasaisin väliajoin näytteitä, jotka ilmaistaan numeerisesti. Näytteen taso voidaan ilmaista joko lineaarisesti tai [[logaritmi]]sesti.

 

 

Digitaalisessa lankapuhelinverkossa käytettävä PCM-koodaus on määritelty [[ITU]]:n suosituksessa ''G.711''. Siitä on kaksi eri varianttia, Euroopassa käytettävä [[A-Law]] ja Amerikassa käytössä oleva [[μ-Law]]. Ne eroavat toisistaan vain vähän: molemmat ovat logaritmisia, [[näytteenottotaajuus]] on 8000 [[hertsi]]ä ja kussakin näytteessä on 8 [[bitti]]ä. Näytteiden logaritmisuus laajentaa [[signaalidynamiikka|dynamiikkaa]] 36 [[desibeli|dB]]:iin saakka. (Tärkein syy erilaisiin näytteenottolakeihin oli runkoverkossa käytetty [[linjakoodaus]]: Amerikassa käytettiin [[AMI-koodaus]]-[[linjakoodaus]]ta, joka toimii erittäin huonosti, jos lähetettävänä on pelkkiä nollia.)

 

Perinteisessä PCM:n määritelmässä äänisignaalia voidaan käsitellä ennen sen digitoimista, mutta [[äänenpakkaus|pakattu digitaalinen ääni]] ei enää ole PCM-muodossa.

 

Ensimmäinen digitaalista PCM-äänisignaalia käyttävä sovellus oli [[SIGSALY]]-puheensalaus liittoutuneiden [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikaisessa viestinnässä.{{Lähde|16. syyskuuta 2008}}