Ero sivun ”Lapuanliike” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
poistin turhaa tietoa.
Merkkaukset:  virheellinen wikikoodi  Visuaalinen muokkaus
SeeggeAWBBot (keskustelu | muokkaukset)
p clean up, typos fixed: hajoi → hajo using AWB
Rivi 46:
Marraskuussa 1929 [[Suomen Ammattijärjestö]] (SAJ) julisti maahan epäonnistuneesti yleislakon sillä seurauksella, että maassa asenneilmapiiri kääntyi nopeasti kommunisminvastaiseksi.<ref name="N">Niinistö, s. 17–20</ref>
 
[[Suomen kommunistinen nuorisoliitto|Suomen kommunistisen nuorisoliiton]] jäsenet olivat alkaneet härnätä porvareita kiertämällä pitkin kyliä punaisissa [[sirppi ja vasara]] -paidoissa ja pilkaten itsenäistä Suomea ja kristillisiä arvoja.<ref name="N"> </ref><ref name="S">Siltala 51–53</ref> Nuorisoliike oli SKP:n virein ja puhdasoppisin osa, joka ulotti vuoden 1929 kuluessa Kominternin VI kongressin suosittaman näyttävän toiminnan myös "valkoisen Suomen" ydinalueelle, Etelä-Pohjanmaalle.<ref name="S"> </ref> Esimerkiksi Kurikassa järjestetyssä juhlassa [[Jeesus]]ta kutsuttiin "huoranpenikaksi"<ref name="N"> </ref> ja Lapuan työväentalolle pystytettiin iso [[Neuvostoliiton lippu]]a kuvannut kyltti, jossa luki: "''Tämän lipun alle pyrkikäämme''".<ref name="N"> </ref>
 
Lapualla kommunistinen ''Lapuan Nuorten Työläisten Opintoyhdistys'' järjesti SKP:n Vaasan päämajan toimeksiannosta 23.–24. marraskuuta 1929 ''Lapuan haastejuhlat'', jonka ohjelmistossa pilkattiin Mannerheimia ja itsenäistä Suomea.<ref name="N"> </ref><ref name="S"> </ref> Jo 23. marraskuuta paikalliset koulupojat olivat heittäneet tilaisuuteen hajupommeja ja rynnänneet raastamaan punaisia paitoja esiintyjien päältä. Poliisi keskeytti juhlan ennen kuin tilanne oli muuttumassa ilmitappeluksi. Iltajunalla 23. marraskuuta saapuneita kommunisteja ei päästetty laskeutumaan junasta ja työväentalon luota kuului laukauksia.<ref name="S"> </ref> Lopulta seuraavana päivänä 24. marraskuuta noin tuhat ihmistä ympäröi työväentalon. Lapualaiset marssivat taloon sisälle Vihtori Kosolan johdolla ja lausuivat: "''Täällä on jo tarpeeksi pilkattu Jumalaa, harjoitettu maanpetoksellista toimintaa ja halvennettu isänmaata, nyt se leikki loppuu tähän kerta kaikkiaan!''" Ilmoituksen jälkeen lapualaiset riisuivat väkivaltaisesti kommunistien punaiset paidat ja heittivät paikalle saapuneen kansanedustajan ja punaupseerin [[Emil Tabell]]in ankaran ripityksen jälkeen ulos.<ref name="N"> </ref><ref name="S"> </ref> Lopulta välikohtaus muuttui joukkotappeluksi, jonka rauhoittivat vasta paikalle tulleet poliisit. Kahakassa mm. revittiin työväentalon seiniltä kyltit "Jumala auttakoon porvareita" ja "Jumala on valtuuttanut kapitalistit ryöväreiksi". <ref name="N"> </ref> Lopulta kommunistit ajettiin pois Lapualta koulupoikien kepposten ja pilkkausten saattelemana.<ref name="JN"/>
 
Kommunistien hallussa ollut [[Lapuan työväentalo]] naulattiin kiinni. Kun se piti jälleen avata olosuhteiden muututtua syyskuussa 1931, syntyikin uusi sisäpoliittinen kriisi.
Rivi 62:
Vaikka Lapuan kokous 1. joulukuuta 1929 olikin vaikuttavin, ei se suinkaan ollut ainut, eikä ensimmäinenkään. Ilmeisesti yleisporvarillista rintamaa tavoitellut ''[[Karjalan Kansalaisliitto]]'' järjesti ensimmäisen kansalaiskokouksen 29. marraskuuta 1929 [[Sortavala]]n Seurahuoneella. Viipurin seudulla toiminut vuonna 1917 perustettu Karjalan Kansalaisliitto oli suunnitellut jo syksyllä 1929 kommunisminvastaista kansalaistoimintaa ja oli saanut tehtäväkseen järjestää kansalaiskokouksia. Kokous yhdisti alkavan liikehdinnän vuoden 1918 taisteluun ja ilmaisi kaiken tukensa pohjalaisille: "''Toivoton olisi kansamme tulevaisuus, ellei suomalainen veri kuohahtaisi nähdessään isänmaan rienaajien kataluuksia. Tammikuussa 1918 sykkivät Pohjanmaan ja Karjalan miesten sydämet voimakkain yhteistunnoin. Niin vieläkin. Kunnian laki on miehen laki''".
 
1. joulukuuta 1929 järjestettiin satojen osanottajien kansalaiskokoukset Lapuan lisäksi aktivisti, maisteri [[Antti Sarvi|Antti Sarven]] ja neuvosmies [[Eero Hämäläinen|Eero Hämäläisen]] johdolla [[Kuopio]]ssa, varatuomari [[K. A. Raevaara]n] ja asessori [[Onni Heinonkoski|Onni Heinonkosken]] johdolla [[Mikkeli]]ssä, maanviljelijä, kansanedustaja [[Evert Nukari]]n ja Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin päällikkö [[Ernesti Suolahti|Ernesti Suolahden]] johdolla [[Hämeenlinna]]ssa, johtaja [[K. Brofeldt|K. Brofeldtin]]in johdolla [[Kotka (kaupunki)|Kotka]]ssa sekä piirilääkäri [[W. Vartiovaara|W. Vartiovaaran]]n johdolla [[Savonlinna]]ssa. Kaikki kokoukset ilmoittivat tukevansa kaikkia päätöksiä, mitä ikinä Lapualla tultaisiin tekemäänkään. Ilmeisesti kansalaiskokouksia oli suunniteltu jo paljon aiemmin niiden yhtaikaisuudesta päätellen. Lisäksi kokousten asioiden käsittelyjärjestys oli kaikilla paikkakunnilla sama.<ref>Suomen Kuvalehti 12/07 23.3.2007, "Lapuan liike alkoikin Sortavalassa", kirj. Jyväskylän yliopiston Suomen historian dosentti Lasse Kangas</ref>
 
=== Kansalaislähetystöt ===
Rivi 144:
[[Tiedosto:Kosola körttiseuroissa.jpg|thumb|400px|Vihtori Kosola (kolmas oikealta) Lapuan herättäjäjuhlilla heinäkuussa 1930 muiden lapualaisten kanssa. [[Herännäisyys]] eli körttiläisyys oli Lapuan liikkeen yksi kantavista voimista erityisesti sen ydinalueilla [[Etelä-Pohjanmaa]]lla ja [[Savo]]ssa. Herännäisyyden [[dualismi]] vaikutti voimakkaasti Lapuan liikkeeseen: Vastakkain olivat [[Jumala (kristinusko)|Jumala]] ''(valkoinen, hyvyys, isänmaallisuus)'' ja [[Saatana]] ''(punainen, pahuus ja isänmaattomuus)''.]]
 
[[Edistyspuolue]]en [[Bruno Sarlin]] poistettiin maaherran tehtävistään ja hänen tilalleen nimitettiin jääkärieversti [[Erik Heinrichs]], minkä toivottiin parantavan valtiovallan ja paikallisten välejä. Kesäkuun puolessa välissä 1930 lapuanliike kuitenkin aloitti laajamittaiset kyyditykset eli [[muilutus|muilutukset]]; kesällä tehtiin 254 kyyditystä tai kyydityksen yritystä. Kolme kyyditystä päättyi uhrin kuolemaan ja useimpia kyyditettyjä pahoinpideltiin.<ref name="sph95"> Osmo Jussila, Seppo Hentilä, Jukka Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809–1995, WSOY, 1995, s. 141–146</ref> Muilutuksia suorittivat sekä paikalliset lapualaiset, että lapuanliikkeen iskujoukot. Kosola halusi painostaa kyydityksillä hallituksen eroamaan ja saada pääministeriksi Kansallisen Kokoomuksen [[Pehr Evind Svinhufvud]]in. Edistyspuolue ja Maalaisliitto protestoivat puheissaan liikkeen radikalisoitumista ja väkivallantekoja, mutta eivät kuitenkaan vetäneet tukeaan kansanliikkeeltä.
 
Kesällä 1930 lapualaisten painostus oli huipussaan. Kansanliike myös saavutti tärkeimmän tavoitteensa onnistuessaan lopettamaan kommunistien toiminnan käytännössä kokonaan. Kesän jälkeen suurin osa johtavista kommunisteista istui vankilassa, työväenlehdet oli lakkautettu ja kaikki työväentalot suljettu.<ref name="JN"/> Monessa maakunnassa myötämielisyydestä tai painostuksesta johtuen nimismiehet ja muut virkamiehet antoivat työväentalojen lakkautuskäskyt. Esimerkiksi [[Pohjois-Savo]]ssa kaikki 59 työväentaloa suljettiin nimismiehen ja maaherran käskystä.<ref>[http://urn.fi/URN:ISBN:951-39-2693-1 kirj. Esa Ruuskanen, Jyväskylän yliopiston väitöskirja]</ref>
Rivi 190:
 
=== Onni Happosen murha ===
Suutari [[Erik Mättö|Erik Mätön]] surman ohella Lapuan liikkeen tunnetuin veriteko oli [[Heinävesi|Heinäveden]] [[Kunnanhallitus Suomessa|kunnallislautakunnan]] puheenjohtajan sosiaalidemokraatti [[Onni Happonen|Onni Happosen]] murha. Hänet siepatiin 1. syyskuuta 1930 kunnanvaltuuston kokouksen yhteydessä suuren ihmisjoukon edessä pakottamalla Happonen väkivaltaa käyttäen henkilöautoon. Hänen ruumiinsa löydettiin kaksi vuotta myöhemmin metsään haudattuna [[Karvion kanava]]n tuntumasta [[Joensuu]]n ja [[Varkaus (kaupunki)|Varkauden]] välisen maantien varrelta. Ruumiissa oli rajun pahoinpitelyn merkkejä ja ruumiinavauksen mukaan kuolema oli johtunut päähän ammutusta luodista.<ref name=happ>{{Verkkoviite | osoite = http://www.savonsanomat.fi/savo/julkinen-rikos-jai-mysteeriksi/1035203 | nimeke = Onni Happosen tapauksesta 80 vuotta – Julkinen rikos jäi mysteeriksi | julkaisu = Savon Sanomat | ajankohta = 1.9.2010 | viitattu = 10.9.2013 }}</ref>
 
Happosen surmasta tuomittiin työmies Otto Pakarinen, joka kuitenkin oli ilmeisesti ottanut syyn niskoilleen suurta rahasummaa vastaan. Sieppauksen silminnäkijöistä huolimatta murhan todelliset syylliset jäivät selvittämättä ja rankaisematta. Oikeiksi syyllisiksi on epäilty [[Kuopio]]sta saapuneita Lapuan liikkeen jäseniä tai Heinäveden omia aktivisteja, joihin on katsottu kuuluneen ainakin nimismies Onni Hartion.<ref>Martti Issakainen: Happosen tapaus – kyyditysten ja lapualaisajan kertomukset Heinävedellä. Soisalo-kirjat 2010, ISBN 978-952-67080-2-7 </ref> Onni Happosen hautajaisten jälkeen oli haudalle lasketut seppeleet seuraavan yön aikana hajoitettuhajotettu ja levitetty ympäri kirkkomaan ympäristöä.<ref name=happ/>
 
=== Syksyn eduskuntavaalit 1930 ja liikkeen kannatuksen lasku ===
Rivi 200:
Uusi eduskunta äänesti pienimmälle mahdollisella kahden kolmasosan määräenemmistöllä voimaan tasavallan suojelulain, jolla virallisesti kiellettiin kommunistien toiminta. Suomessa äärivasemmistolla ei ollut laillisia toimintaoikeuksia ennen kuin vasta [[jatkosota|jatkosodan]] jälkeen vuonna 1944. Joulukuussa säädettiin työrauhalaki, jolloin liikkeen keskeisimmät tavoitteet oli saatu läpi. Samoihin aikoihin liikkeen kannatus alkoi laskea.<ref name="JN"/>
 
Keskeisin kansanliikkeen suosion laskija oli erityisesti loppukesän ja syksyn 1930 kyyditysskandaalit. Suurin osa syksyn kyydityksistä tehtiin paikallisesti yksittäisten henkilöiden tekoina Lapuan liikkeen ja Lapuan hengen nimissä, monet ilman liikkeen johtohenkilöiden tietoa. Toisaalta liike ei myöskään tuominnut kyydityksiä, joten kyyditykset söivät liikkeen kannatusta. Viimein pahin isku kannatukselle oli kuuluisa Suomen ensimmäisen presidentin (25.7.1919–1.3.1925) [[K. J. Ståhlberg]]in [[K. J.Ståhlbergin kyyditys|kyyditys]] [[Joensuu]]hun 14. lokakuuta 1930. Kyyditysidea oli yleisesikunnan päällikön jääkärikenraalimajuri [[Kurt Martti Wallenius|Kurt Martti Walleniuksen]] alaisen jääkärieverstiluutnantti [[Eero Kuussaari|Eero Kuussaaren]] huonosti suunniteltu hanke. Myös Walleniuksen katsottiin sekaantuneen kyyditykseen. Hän menetti virkansa ja istui vankilassa heinäkuuhun 1931, jolloin korkein oikeus vapautti hänet syyttömänä. Puolustusvoimien palvelukseen Wallenius ei kuitenkaan päässyt takaisin ennen talvisotaa.<ref name="JN"/><ref> Niinistö, Jussi: Suomalaisia vapaustaistelijoita s. 81, NIMOX KY, 2003. Helsinki</ref>
 
Ståhlbergin kyyditys oli paha isku koko Lapuan liikkeelle, koska yleisesti liikkeen katsottiin olevan syyllinen tekoon. Kyydityksen voidaan myös katsoa kertoneen liikkeen kannattajakunnan radikalisoitumisesta. Ståhlbergiä vastustettiin vanhastaan aktivistien ja kokoomuksen oikeistosiiven piirissä, mutta silti koko lapuanliike ei pitänyt kyyditystä järkevänä. Sosiaalidemokraateille ja vapaamieliselle porvaristolle porvarillinen laillisuusmies, tasavallan ensimmäinen presidentti Ståhlberg oli perustuslaillisen kansanvallan symboli. Kyyditys johti Suomen Lukon lakkauttamiseen ja sulauttamiseen Lapuan liikkeeseen, kun sen sihteeri [[Mikko Jaskari]] oli sekaantunut tapaukseen.<ref name="JN"/>
Rivi 222:
Maaliskuun 1931 presidentinvaaleista oli muodostumassa jälleen poliittinen kriisi jo syystäkin, koska vastakkain olivat Lapuan Liikkeen vankasti tukema Pehr Evind Svinhufvud ja laillisuusrintaman K. J. Ståhlberg. Maalaisliitossa johtomiehet, kuten [[Juho Niukkanen]], yrittivät saada kannattajia Svinhufvudin taakse. Svinhufvudin kannatus perustui osittain siihen, että Ståhlbergin valinta saattaisi johtaa levottomuuksiin ja suistaa maan todella pahaan kriisiin. Svinhufvudin uskottiin myös pitävän arvovallallaan Lapuan Liikkeen ja sitä myötäilevät ääriainekset kurissa. Näin toivottiin erityisesti maalaisliittolaisissa piireissä.<ref name="JN"/>
 
Svinhufvud yritti viilentää jyrkimpien lapualaisten tunteita julkaisemalla helmikuussa [[STT]]:n kautta tiedonannon, jossa sanottiin, että kaikkien piirien tulisi hyväksyä vaalitulos, oli se mikä tahansa. Pari päivää tämän tiedonannon jälkeen kriisin ainekset syntyivät, kun Lapuan Liikkeen jyrkkää linjaa kannattanut kahdesti kuukaudessa ilmestynyt Aktivisti-lehti julkaisi kirjoituksen, jonka tulkittiin tarkoittavan, että Ståhlberg pitäisi ampua, jollei Svinhufvud tulisi valituksi. Yrjö Nikulan omistamaa Aktivistia toimitti [[Vilho Viita]] ja sillä oli myös ruotsinkielinen sisarlehtensä ''Aktivisten''. Aktivistin kannessa oli Kosti-Paavo Eerolaisen asettama Mannerheimin kuva, jonka alla luki "Historia toistuu aina". Sisäsivuilta löytyi Kosti-Paavo Eerolaisen kirjoittama artikkeli nimeltä "Laukauksia". Artikkelissa kirjoitettiin lukijoille, että vielä tarvittaisiin sen kaltaisia sankareita kuin [[Eugen Schauman]] ja [[Bobi Sivén]]. Uusi Suomi yritti vielä selitellä ja ymmärtää kirjoitusta pääkirjoituksessaan kirjoittamalla, että Eerolaisen "levottoman mielialan voi viimeaikaisten valtiollisten tapausten valossa käsittää". Maalaisliittolainen sisäministeri [[Erkki Kuokkanen|Erkki V. Kuokkanen]] määräsi lehden koko painoksen takavarikoitavaksi ja päätoimittajan pidätettäväksi. Koska lehden muodollinen päätoimittaja oli Vihtori Kosola, ei pidätystä kuitenkaan pantu toimeen, jottei tilannetta kärjistettäisi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.vapaamielistenklubi.fi/lapuanliike.htm| Nimeke =Lapuanliike ja IKL 1929–1944: Aktivisti-lehden kehotus Ståhlbergin ampumiseksi | Tekijä =Risto Laine | Selite = | Julkaisu =Vapaamielisten klubi | Ajankohta =28.11.2005 | Julkaisija =Risto Laine | Viitattu =4.5.2008 }}</ref><ref name="JN"/>
 
Lopulta presidentinvaalien ensimmäisellä valitsijamieskierroksella olivat vastakkain P. E. Svinhufvud, K. J. Ståhlberg ja Kyösti Kallio, joka oli vielä toisellakin kierroksella. Ståhlberg ei tullut kolmannella kierroksella valittua, koska maalaisliiton valitsijamiehet menivät Svinhufvudin taakse. Kun eduskunnassa ilmoitettiin, että Svinhufvud valittiin presidentiksi äänin 151–149, eduskunnan lehtereillä ollut yleisö puhkesi suosionosoituksiin, mutta Svinhufvud karjaisi: "Hiljaa, tämä ei ole mitään teatteria!". Lapuan Liikettä kannattaneet olivat tulleet seuraamaan vaalia, kuten tasavallan suojelulaistakin äänestettäessä. Väistyvä Relanderkin piti tulosta helpottavana kirjoittaessaan päiväkirjaansa: "Isänmaan asia tuli pelastetuksi". Svinhufvud onnistuikin pitämään lapualaiset käytännössä täysin hiljaisuudessa seuraavan puoli vuotta. Ja siltikin Svinhufvudilla oli suuri merkitys Mäntsälän kapinan tyrehdyttämisessä. Myöhemmin on tultu siihen tulokseen, että Ståhlbergin valinta olisi nostanut suuremman lapualaisten laittomuusaallon kuin kesällä 1930.<ref name="JN"/><ref name="laine_pre">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.vapaamielistenklubi.fi/lapuanliike.htm#Presidentinvaalit_1931_ja_tilanteen_rauhoittuminen | Nimeke =Lapuanliike ja IKL 1929–1944: Presidentinvaalit 1931 ja tilanteen rauhoittuminen| Tekijä =Risto Laine | Selite = | Julkaisu =Vapaamielisten klubi | Ajankohta =28.11.2005 | Julkaisija =Risto Laine | Viitattu =4.5.2008 }}</ref>