Ero sivun ”Suur-Suomi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) →Aatteen motiivi: Aiheesta on artikkeli Seppo Lehto, ei välttämätöntä mainita tässä. |
p clean up, typos fixed: silmälläpit → silmällä pit using AWB |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Suur-Suomen kartta.png|frame|Suur-Suomeen luettiin kuuluvaksi Suomen (vaaleansinisellä) lisäksi varsinkin [[Itä-Karjala]] ja [[Kuolan niemimaa]] (sinivihreällä), joskus myös [[Viro]] ja [[Inkeri]] (tummansinisellä), [[Ruija]] (tummanvihreällä) ja [[Länsipohja]] (violetilla). Suomesta on piirretty [[Tarton rauha]]n ([[1920]]) ja [[Pariisin rauha (1947)|Pariisin rauhan]] ([[1947]]) rajat.]]
'''Suur-Suomi-aate''' oli [[itämerensuomalaiset|itämerensuomalaisten]] kansojen yhteenkuuluvuutta korostaneen [[heimoaate|heimoaatteen]] radikaali muoto. Sen tavoitteena oli liittää [[Suomi|Suomeen]] [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitolle]] kuulunut [[Itä-Karjala]] ja mahdollisesti myös muita Suomen naapurivaltioiden osia, kuten [[Inkeri]] tai [[Ruija|Pohjois-Norjan]] ja [[Tornionlaakso|-Ruotsin]] suomenkielisen väestön asuinalueita. Suur-Suomi-aatetta edustaneista järjestöistä [[Akateeminen Karjala-Seura]] puhui Suur-Suomesta sekä tavoitellun suursuomalaisen valtion että suomalais-karjalaisen ei-valtiollisen kieli- ja kulttuuriyhteisön merkityksessä.
Suur-Suomi-aatteen laajamittainen kannatus oli voimakkaimmillaan [[Suomen itsenäistyminen|Suomen itsenäisyyden]] alkuaikoina. [[Jatkosota|Jatkosodan]] jälkeen Suur-Suomi-aate on käytännössä kokonaan hautautunut.
==Suur-Suomen rajat==
Rivi 32:
=== Heimosodat ===
{{Pääartikkeli|[[Heimosodat]]}}
[[1920-luku|1920-luvulla]] suur-Suomea rakennettiin heimosodissa ja haluttiin yhdistää kaikki itämerensuomalaiset kansat yhdeksi [[valtio]]ksi. Tällaista halua oli myös läntisessä Itä-Karjalassa, joista [[Repola]]n ja [[Porajärvi|Porajärven]] kunnat liittyivät Suomeen, tosin vasta tiukkojen ehtojen myötä, mutta jäivät [[Tarton rauha]]ssa rajojen ulkopuolelle.
Eniten suur-Suomen projekti elähdytti [[Akateeminen Karjala-Seura|Akateemisen Karjala-Seuran]] ja [[Lapuan liike|Lapuan liikkeen]] ja sen parlamentaarisen seuraajan [[IKL|IKL:n]] politiikkaa. Myös [[Kokoomus|Kokoomuksessa]] ja [[Maalaisliitto|Maalaisliitossa]] oli Suomen suurentamisen kannattajia. [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheimin]] [[Miekkavala]] 1918 ja [[Miekantuppipäiväkäsky]] 1941 lisäsivät Suur-Suomi-innostusta. Vasemmistopoliitikoista suursuomalaista harrastusta oli aikoinaan [[Oskari Tokoi]]lla ja [[Väinö Voionmaa]]lla, joka julkaisi 1918 kirjan ”Suur-Suomen luonnolliset rajat”.<ref>[http://www.uta.fi/koskivoimaa/henkilot/voionmaa3.htm Voionmaa]</ref>
Rivi 45:
Koska [[Neuvosto-Karjala|Karjalan Työväenkommuuni]] oli käytännössä Suomesta paenneiden punaisten käsissä, Suomi esitti, ettei Neuvosto-Venäjä ollut järjestänyt Itä-Karjalaan sellaista kansanvaltaista itsehallintoa kuin rauhansopimuksessa oli sovittu. Tätä seuranneen [[Itäkarjalaisten kansannousu|epäonnistuneen kansannousun]] jälkeen Suomeen pakeni neuvostovaltaa vastustaneita itäkarjalaisia.
Sisällissodan jälkeen paenneiden suomalaisten lisäksi Itä-Karjalaan muutti suomalaisia Inkerinmaalta ja paluumuuttajia Pohjois-Amerikasta. Myös he pitivät Itä-Karjalaa osana suomalaista kulttuuripiiriä. Monien mielipiteet olivat samanlaiset kuin Suomen heimoaatteen kannattajien.
Vielä vuonna 1926 Neuvosto-Karjalan asukkaista 96,6 % puhui äidinkielenään [[karjalan kieli|karjalan kieltä]]. Karjalan kielellä ei ollut kirjakieltä ja sellaisen luomista pidettiin mahdottomana monien murteiden vuoksi. Karjalan viralliseksi kieleksi tuli venäjän lisäksi suomi. Suhtautuminen suomen kieleen oli moninaista. Joidenkin karjalaisten oli vaikea ymmärtää suomen kirjakieltä ja sen käyttäminen kohtasi Aunuksen Karjalassa suoranaista vastarintaa paikallisten taholta, Vienan Karjalassa kieleen suhtauduttiin positiivisemmin. Vastarinta leimattiin paikallisten [[kulakki]]en ja venäläisšovinistien sosialismin vastaiseksi myyräntyöksi.
Rivi 56:
{{lähteetön}}
[[Kuva:Suurin Suomi.PNG|thumb|220px|Suomen joukkojen pisin eteneminen Jatkosodan aikana.]]
Neuvostoliitto perusti [[Talvisota|talvisodan]] alussa [[Karjalais-Suomalainen Neuvostotasavalta|Karjalais-Suomalaisen Neuvostotasavallan]], jota johti [[Terijoen hallitus]] ja [[Otto Wille Kuusinen]]. Tarkoitus oli sisällyttää perustettuun neuvostotasavaltaan sekä valloitettu Suomi että Itä-Karjala. Tästä syystä alueen viralliseksi kieleksi palautettiin suomi. Kun Suomen miehitys jäi tekemättä, vain Suomen [[Moskovan rauhansopimus (1940)|Moskovan rauhassa]] 1940 [[luovutetut alueet|luovuttamat osat]] liitettiin neuvostotasavaltaan.
Jo [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] aikana vuonna 1918 [[Carl Gustaf Emil Mannerheim]] oli [[Antrea]]ssa [[Karjalankannas|Karjalankannaksella]] antanut [[miekkavala|julistuksen]], jossa toteaa ettei tulisi panemaan miekkaansa tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat. [[Jatkosota|Jatkosodassa]] Mannerheim antoi kuuluisan [[miekantuppipäiväkäsky]]nsä, jossa viittasi julistukseensa. Päiväkäskyssä oli mainintoja myös ”suuresta Suomesta”, mikä jo tuolloin aiheutti myös kielteistä huomiota poliittisissa piireissä.
Jatkosodan aikana 1941 Suomi miehitti historiansa laajinta aluetta. Monet muuallakin kuin oikeistossa halusivat liittää Itä-Karjalan Suomeen. Perusteet olivat paitsi ideologisia ja poliittisia, myös sotilaallisia: niin sanottu kolmen kannaksen linja oli aiempaa rajaa helpompi puolustaa. Saksan ollessa tukena siihen oli mahdollisuus. Venäläisiä ja karjalaisia kohdeltiin eri tavoin. Venäjää puhuvan väestön etnistä taustaa tutkittiin, jotta saataisiin tietää, mikä osa siitä oli ”kansallista väestöä” eli karjalaisia, mikä ”epäkansallista väestöä” eli enimmäkseen venäläisiä. Venäläistä väestöä koottiin [[keskitysleiri|keskitysleireille]], jotta se olisi ollut helpompi siirtää pois.<ref>Suur-Suomen kahdet kasvot</ref> Suomeen siirtyi saksalaisten miehittämältä alueelta noin 62 000 [[inkerinsuomalaiset|inkerinsuomalaista]], joista kuitenkin palautettiin takaisin Neuvostoliittoon 55 000. Heitä kohtasi Neuvostoliitossa karkottaminen Siperiaan. 1950–1960 luvulta alkaen heillä oli mahdollisuus päästä takaisin kotisijoilleen.<ref>http://www.inkeri.com/historia.html</ref>
Rivi 76:
===Internointileirit===
{{Pääartikkeli|[[Itä-Karjalan keskitysleirit]]}}
Valloitetulle alueelle perustettiin [[Itä-Karjalan keskitysleirit|internointileirejä]], joita omana aikanaan nimitettiin aluksi ”keskitysleireiksi” ja sittemmin ”siirtoleireiksi”.<ref>Laine, Antti 1982: ''Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941–1944'', s. 116, 122, 346–348, kuvaliite. Helsinki: Otava.</ref> Niihin suljettiin:<ref>Laine, Antti 1982: ''Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941–1944'', s. 122. Helsinki: Otava.</ref>
# ”''epäkansallista” eli syntyperältään ei-[[Suomalais-ugrilaiset kielet|suomensukuista]]<ref name="kk2">Laine, Antti 1982: ''Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941–1944'', s. 106. Helsinki: Otava; Kulomaa, Jukka 1989: ''Äänislinna. Petroskoin suomalaismiehityksen vuodet 1941–1944'', s. 67–75. Historiallisia Tutkimuksia 148. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura.</ref> väestöä, niiltä alueilta, joilla heidän oleskeluaan sotatoimia
# ”''poliittisesti epäluotettavia sotilashallintoalueen ''kansalliseen'' [eli syntyperältään [[Suomalais-ugrilaiset kielet|suomensukuiseen]]]''<ref name="kk2"/>'' ja epäkansalliseen väestöön kuuluvia henkilöitä''”;
# ”''poikkeustapauksissa muitakin sotilashallintoalueen väestöön kuuluvia henkilöitä, joiden vapaana oloa ei pidetty suotavana''”.
Rivi 88:
==Aatteen sammuminen==
{{lähteetön}}
Suur-Suomi-aatteen kulta-aikaa oli 1910-luku. 1920-luvulla aatteen suosio hiipui, mutta nousi vielä hetkeksi suosioon jatkosodan aikana. Jatkosodan loppu käytännössä sammutti Suur-Suomi-aatteen, koska sen toteuttamiselle ei enää ollut poliittisia eikä sotilaallisia edellytyksiä. Neuvostoliitto oli voittanut sodan ja laatinut Suomelle ankarat rauhanehdot, jossa muun muassa Suomen alue entisestään pieneni. Lisäksi [[kansallissosialismi]]n ja [[fasismi]]n kaatumisen jälkeen [[nationalismi|nationalistis]]-ekspansiivisia ajatuksia ei enää katsottu hyvällä. Suur-Suomi-aatetta kannattaneet [[Akateeminen Karjala-Seura]] ja [[Isänmaallinen Kansanliike|IKL]] lakkautettiin. Osaltaan asiaan vaikutti luultavasti myös se, että itäkarjalaiset eivät olleet miehitysaikana yksimielisesti tukemassa Suomen aluelaajennushanketta, vaan suuri osa heistä suhtautui suomalaisiin kuin miehittäjiin: välinpitämättömästi saadessaan olla rauhassa ja vihamielisesti jouduttuaan paineeseen.<ref>Tarkka, Jukka (1987): Ei Stalin eikä Hitler - Suomen turvallisuuspolitiikka toisen maailmansodan aikana. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-09751-2</ref> Itäkarjalaiset olisivat mieluummin ottaneet suomalaisilta vastaan materiaalista kuin ”hengellistä” apua, aivan kuten heimosodissakin.
Samaten kulttuurinen pohja putosi aatteelta, kun yhteydenpito Neuvostoliiton alaisuuteen jääneisiin suomensukuisiin kansoihin vaikeutui ja byrokratisoitui. Vasta Viron itsenäistymisen ja Neuvostoliiton romahtamisen myötä yksityisten kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuudet ovat alkaneet elpyä.
| |||