Ero sivun ”Chumashit” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pikku fix
Lisäystä
Rivi 32:
 
Vuonna 1701 [[italia]]lainen [[jesuiitta]] [[Eusebio Kino]] näki miten chumashit kuljettivat kanooteillaan suuria määriä sinisimpukoita (Olivella biplicada) Tyyneltämereltä [[Colorado]]n intiaanien kauppapaikoille.<ref name="Zappia 2016, s. 53">Zappia 2016 s. 53.</ref> Kalifornian rannikko ei kuitenkaan juuri kiinnostanut eurooppalaisia retkikuntia, sillä turvallisia satamapaikkoja oli harvassa. Vasta 1760-luvun lopulla [[Meksiko]]sta maitse saapuneet espanjalaiset [[fransiskaanit]] löysivät alueen. Samoihin aikoihin itäisempien intiaanien omaksuma karjatalous alkoi horjuttaa Kalifornian rannikkoheimojen kauppaverkoston laajuutta. Myös chumashien rooli valuuttana käytettyjen simpukkahelmien tärkeimpänä valmistajana pieneni merkittävästi, sillä Coloradon ratsain liikkuvat intiaanikauppiaat toivat markkinoille edullisempia lasihelmiä.<ref name="Zappia 2016, s. 61">Zappia 2016 s. 61.</ref>
[[Kuva:Canyon of the Little Christians.jpg|300px|thumb|vasen|Chumasheja ja fransiskaanimunkkeja]]
 
Vuodesta 1772 fransiskaanit perustivat chumashien maahan useita lähetysasemia. Vanhin lähetysasemista on San Luis Obispo. Munkit harjoittivat karjanhoitoa, maanviljelyä ja erilaisia käsitöitä ja pakottivat chumashit raatamaan lähetysasemien tiloilla ja työpajoissa. Vuoteen 1800 mennessä kaikki chumashit oli kastettu.<ref name="Virrankoski 1994, s. 304" /> Espanjan kruunu pyrki tekemään lähetysasemista asutuskeskuksia, mutta suunnitelmat eivät koskaan tuottaneet tulosta. Vuodesta 1795 kruunu vaihtoi perinteisen politiikkansa ja määräsi, että espanjan kieltä pitäisi opettaa alkuasukkaille ja sen tulisi korvata alkuperäiskielet yleisessä käytössä. Lähetysasemat olivat tätä ennen pyrkineet opettamaan intiaaneja heidän omalla kielellään.<ref>Mancall ja Merrell 2000, s. 509.</ref>
 
=== Chumashien kansannousu ===
 
Vaikka chumashit sopeutuivat lempeän luonteensa ansiosta lähetystyön piiriin, heidän kärsivällisyydellään oli rajansa. Huonoon kohteluun kyllästyneinä he alkoivat suunnitella kansannousua sortajiaan vastaan. Vuonna 1824 chumashien kolme heimoa barbareñot, purisimeñot ja ynezeñot nousivat kapinaan. Intiaaniarmeijan vahvuus oli noin 2&nbsp;000 soturia ja sen johtajana toimiva [[Pacomio]] julisti itsensä Alta Kalifornian intiaanien komentajakenraaliksi<ref name="Wald 2009, s. 134">Waldman 2009, s. 134.</ref>. Kolme samanaikaisesti järjestettyä hyökkäystä kohdistettiin kolmea lähetysasemaa vastaan, joista yksi vallattiin.<ref name="Zappia 2016, s. 94">Zappia 2016 s. 94.</ref> Meksikon armeija kuitenkin kukisti kapinan jo samana vuonna. Tappiollisen kapinayrityksen jälkeen monet chumashit pakenivat Kalifornian sisämaahan, jossa he liittyivät [[yokutsit|yokuts]]-intiaaneihin. Kapinaa johtanutta Pacomiota rangaistiin vain lievästi.<ref name="Virrankoski 1994, s. 304">Virrankoski 1994, s. 304.</ref>
 
Jälkeenpäin kapinan yhdeksi syyksi on arveltu chumashien halua suojella perinteisiä maitaan. Kapinahenki vain syttyi liian myöhään. Jotkut historioitsijat uskovatkin kansannousun pääsyyksi sen, että pappien yritykset vieroittaa chumashit heidän uskonnollisesta ''antap''-kultistaan saivat nämä nousemaan vastarintaan.<ref name="Jack">Jackson 1996 s. 36.</ref>
 
=== 1800-luvulta 2000-luvulle ===
Kulkutaudit, alkoholismi ja taloudellinen rappio johtivat chumashien määrän nopeaan vähenemiseen 1800-luvun aikana. ChumashejaKaikkein suurinta kuolleisuus oli alkuaanlähetysasemien chumashien 22&nbsp;000<refkeskuudessa. name="CaliforniaTämä Indianspuolestaan andjohti Theirsiihen, että fransiskaanit joutuivat värväämään menehtyneiden käännynnäisten tilalle Reservations"villejä" />−14&nbsp;000chumasheja, muttajotka vuonnaeivät 1832vielä heitätäysin oliolleet enääluopuneet 2&nbsp;500omista perinteistään. Uudet käännynnäiset onnistuivat jossakin määrin pitämään yllä omia pakanallisia uskomuksiaan ja kaksikymmentäpieni vuottaosa myöhemminvanhaa enääkulttuuria 1&nbsp;100jäi eloon tanssien muodossa. Lähetysasemien ulkopuolella eläneet chumashit omaksuivat meksikolaisen kulttuurin ja eurooppalais-tyylisen maanviljelyn.<ref name="Virrankoski 1994, s. 304Jack" />.
 
Chumasheja oli alkuaan 22&nbsp;000<ref name="California Indians and Their Reservations" />−14&nbsp;000, mutta vuonna 1832 heitä oli enää 2&nbsp;500 ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin enää 1&nbsp;100<ref name="Virrankoski 1994, s. 304" />.
 
Tällä vuosituhannella tilanne on muuttunut ja Kaliforniassa elää lähes 5&nbsp;000 chumashia. Ainoa liittovaltion hyväksymä chumashien heimo asuu vuonna 1903 perustetussa Santa Ynezin intiaanireservaatisssa; loput elävät reservaatin ympärillä Santa Barbaran piirikunnassa tai Kalifornian etelärannikon kaupungeissa. Reservaatin olot olivat pitkään alkeelliset ja vasta 1970-luvulla aloitetun asumisohjelman tuloksena reservaattiin saatiin juokseva vesi ja sähköt. Maatalous ja turismi ovat chumashien tärkeimmät elinkeinot joskin 1900-luvun lopulla alkanut kasinotoiminta on parantanut heidän taloudellista asemaansa.<ref name="Native Inhabitants"/> Chumashien oma kieli on kadonnut sen viimeisen puhujan kuoltua vuonna 1965<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=chs | Nimeke = Chumash - An extinct language of United States | Julkaisu = Ethnologue | Viitattu =27.10.2010 | Kieli = }}</ref>.
Rivi 71 ⟶ 75:
==Lähteet==
*{{Kirjaviite | Tekijä =Fagan, Brian | Nimeke =Pitkä kesä | Vuosi =2008 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Ajatus | Tunniste = ISBN 978-951-20-7595-9 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä =Jackson, Robert E. | Nimeke =Indians, Franciscans and Spanish Colonization: The Impact of the Mission System on California Indians | Vuosi =1996| Selite = | Julkaisija =University of New Mexico Press| Tunniste = ISBN 978-0826317537 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Mancall, Peter C. ja Merrell, James H. | Nimeke = American Encounters | Vuosi = 2000 | Julkaisupaikka = New York | Julkaisija = Routledge | Tunniste = ISBN 0-415-92374-3 | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Virrankoski, Pentti | Nimeke = Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit | Vuosi = 1994 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Gummerus | Tunniste = ISBN 951-717-788-7 }}