Ero sivun ”Kateus” versioiden välillä

[[FileTiedosto:Giotto - Scrovegni - -48- - Envy.jpg|thumb|[[Giotto Scrovegni:di Bondone]], ''Kateus'', noin 1305-1306.]]

'''Kateus''' on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta.<ref name="Schalin">Schalin Lars-Johan, 1993, Narsismin kohtaloita. Psykoanalyyttisia tutkimuksia kateudesta, isättömyydestä ja vanhenemisesta. Psykiatrian tutkimussäätiön kirjasarja. Yliopistopaino, Helsinki. ISBN 978-951-570-187-9</ref> Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on.<ref name="nykys">Nykysuomen sanakirja (1966)</ref> Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä.

Kateus on epämiellyttäviin ajatuksiin liittyvää oloa, joka voi ilmetä inhona, panetteluna ja vastoinkäymisistä iloitsemisena. Kateellinen ihminen [[Ahdistus (tunne)|ahdistuu]] muiden menestyksestä ja saattaa vaipua itsesääliin. Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois ja rakastaa sitä, mitä muilla on.<ref name="Aviisi">Aviisi 16/2001: Kellä onni on, se onnen kätkeköön [http://www.uta.fi/lehdet/aviisi/1601/kateus.html linkki]</ref>

Jopa kaikkein [[Primitiivinen kulttuuri|primitiivisimmissä kulttuureissa]] on ollut tarpeen keksiä määritelmä ihmisille, jotka eivät kestä sitä, että toisella on jotakin, mikä itseltä puuttuu. Kateus on moottori, joka asustelee ihmisen sosiaalisen olemuksen ytimessä ja joka alkaa toimia heti, kun ihminen oppii vertaamaan itseään muihin. Vertailuntarvetta esiintyy myös joillakin eläimillä, mutta ihmisillä se on saanut aivan erityisen aseman. Ilman kateutta sosiaalinen kontrolli ei voisi toimia.<ref name="Schoeck">Helmut Schoeck: Envy. A Theory of Social Behaviour (Der Neid. Eine Theorie der Gesellschaft, 1969)</ref>

Vanhan määritelmän mukaan kateutta on amerikkalaista ja venäläistä (tai esimerkiksi irlantilaisen perimätiedon mukaan amerikkalaista ja irlantilaista). Kademielinen venäläinen (irlantilainen) tuhoaa rikkaan varallisuuden. Amerikkalainen puolestaan työskentelee vimmatusti saavuttaakseen rikkaan elintason. Todellisuudessa yhteiskunnallisen aseman paraneminen ei suinkaan poista kateutta. Päinvastoin, yleensä se lisää sitä. Kateus on voimakkaimmillaan silloin, kun se kohdistuu vain vähäsenvähän parempiin.<ref name="Aviisi"/>

Kateuden sanotaan myös liittyvän itsetuntoon[[itsetunto]]on. Itsetunnolla tarkoitetaan jäsentynyttä käsitystä omasta olemassaolosta sekä yksilön ja ympäristön välisen suhteen tasapainoa. Itsetuntonsa vahvistamiseksi ihminen arvioi ja vertaa itseään, tavoitteitaan ja odotuksiaan ympäristön odotuksiin. Itsetunnon vahvuuden sanotaan vaikuttavan kateudesta aiheutuvasta ahdistuksesta selviämiseen.<ref name="Schoeck"/> Kun ihmisen mielenkiinto kohdistuu liikaa [[Itse|itseen]], puhutaan [[narsismi]]sta. Kateudessa ja narsismissa on samankaltaisia piirteitä, koska molemmissa ihminen tunnistaa itsessään voittamattomana alemmuuden ja riittämättömyyden tunteet. Narsistiselta ihmiseltä puuttuu terve itsekunnioitus, koska hän yliarvioi omia kykyjään.<ref>Joseph H. Berke, Pahan voima: ihmisen ja kulttuurin yöpuoli. Otava 1991. ISBN 951-1-11116-7</ref>

[[poliittinen filosofia|Poliittisessa filosofiassa]] kateus on kiistelty aihe. Eniten kiistoja aiheuttava väite lienee se, että kateuskateuteen aiheuttaisiliittyisi [[egalitarismi|egalitaristisetegalitaristisia näkökulmatnäkökulmia]].<ref>{{Verkkoviite |Osoite=http://plato.stanford.edu/entries/envy |Nimeke=Envy |Sivusto=Stanford Encyclopedia of Philosophy |Ajankohta=2009-01-22}}</ref> Yhteiskunnallisesti kateus on hyödyllistä niin kauan kuin kadehtija ja kadehdittu kokevat kuuluvansa samaan yhteiskuntaan.<ref name="Aviisi"/> Kateus voi toimia myös oikeudenmukaisuutta puolustavana tunnevoimana ja epäkohtien paljastajana. Se ei siis ole yksiselitteisesti tai yksinomaan vain kielteinen ja tuhoava tunne. Yhteiskunnalliset [[Reformismi|uudistusliikkeet]] voivat hyödyntää positiivisella tavalla taloudellisen eriarvoisuuden ja siitä johtuvan tyytymättömyyden aiheuttamia tunteita, mikä estää näitä jähmettymästä katkeruudeksi. Kateudesta syntyvien mielipiteiden ilmaiseminen edistää täten demokratian[[demokratia]]n toteutumista.<ref> Perheentupa, Antti-Veikko: Emotiologiaa journalisteille, Kanava 1/2007, s.65</ref>