Ero sivun ”Pelagiolaisuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Sitattti? .. Sitaatti, jota ei ole laitettu kenenkään nimiin? |
Lisätty {{lähde?}} -mallinne |
||
Rivi 2:
'''Pelagiolaisuus''' tarkoittaa [[Pelagius (teologi)|Pelagiuksen]] ja hänen kannattajiensa näkemystä, jonka mukaan ihmisellä on [[vapaa tahto]] ja luonnollinen kyky elää [[synti|synnittömästi]] ja ansaita siten iankaikkinen autuus pelkästään omalla kilvoituksella ja rakkauden kaksoiskäskyn toteuttamisella (Luuk 10:25–28). Pelagiolaisuus pohjaa ensisijaisesti [[evankeliumi|evankeliumeihin]] ja [[Jeesus|Jeesuksen]] opetukseen tekojen merkityksestä pelastuksessa (Matt 16:27, Luuk 10:25–28, Mark 12:28–34, Matt 25:31–45).
Pelagiolaisuuden taustalla oli huoli kristittyjen moraalista: ''jos ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä, niin miksi lainkaan elää hyveellisesti?'' Kyseessä oli myös vastausyritys ihmisen kyvyttömyyttä korostavaan kristillisyyden pääsuuntaukseen: ''jos ihminen on täysin kyvytön tekemään mitään hyvää, niin miten hän voi olla vastuussa teoistaan''?{{lähde?}}
Antiikin aikana erityisesti kirkkoisä [[Augustinus]] vastusti pelagiolaisuutta muun muassa teoksessaan ''[[Henki ja kirjain]]''. Augustinus painotti [[Paavalin kirjeet|Paavalin kirjeitä]], varsinkin [[Kirje roomalaisille|Roomalaiskirje]]ttä, ja uskon merkitystä tekojen sijaan. Pelagiolaisuus julistettiinkin vuonna 419 [[Karthagon kirkolliskokous|Karthagon kirkolliskokouksessa]] harhaopiksi. Siitä myöhemmin kehittynyt [[semipelagiolaisuus]] puolestaan julistettiin harhaopiksi [[Orangen kirkolliskokous|Orangen kirkolliskokouksessa]] vuonna 529.
| |||