Ero sivun ”Luoteis-Venäjän armeija” versioiden välillä

'''Luoteis-Venäjän armeija''' oli yksi Venäjän [[Venäjän valkoinen armeija|valkoisista armeijoista]], jotka taistelivat [[bolševikit|bolševikkeja]] vastaan [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodassa]]. Armeija taisteli [[PetrogradPietari (kaupunki)|Pietarin]]in (PietarinPetrogradin) eteläpuolella ja [[Viro]]ssa [[puna-armeija]]a vastaan. Se oli yhteistoiminnassa myös Viron kanssa ja pyrki etenemään Virosta käsin [[Pihkova]]n kautta kohti Pietaria. Armeijaa komensi jalkaväenkenraaliensin kenraalimajuri [[NikolaiAleksandr JudenitšRodzjanko]] ja sehänen toimijälkeensä Virostajalkaväenkenraali käsin[[Nikolai pyrkienJudenitš]], joka lokakuussa 1919 etenemäänonnistui [[Pihkova]]npääsemään kauttahetkellisesti kohtiaivan PetrogradiaPietarin porteille saakka. Judenitšin jälkeen toisenaLuoteis-Venäjän armeijan kolmantena ja viimeisenä komentajana toimi kenraaliluutnantti [[Pjotr Glazenap]] (28. marraskuuta 1919 – 1. tammikuuta 1920).

Luoteis-Venäjän armeija perustettiin Virossa keväällä 1919, ja siihen kuului 26. syyskuuta 1919 noin 20 640 sotilasta. Varustuksena sillä oli kuusi [[panssarivaunu]]a, kaksi panssariautoa, kolme panssarijunaa, 57 tykkiä, 380 konekivääriä, 333 pikakivääriä ja kuusi lentokonetta. Sen vaatetus tuli briteiltä ja [[ranska]]laisilta sekä muonitus näiden lisäksi yhdysvaltalaisilta. [[Yhdysvallat]] oli valmistautunut jopa siihen, että kun Luoteis-Venäjän armeija valtaa PetrogradinPietarin, niin Virossa olevilla elintarvikkeilla voidaan hoitaa nälkää näkevän väestön tarpeet.

Luoteis-Venäjän armeija aloitti hyökkäyksensä PetrogradinPietarin suuntaan 28. syyskuuta 1919 tavoitteenaan katkaista PetrogradinPietarin ja Pihkovan välinen rautatieyhteys, Petrogradin-LuganPietarin–[[Luga]]n rata, ja sen jälkeen Petrogradin–MoskovanPietarin–[[Moskova]]n rata, jonka jälkeen PetrogradinPietarin valtaaminen olisi tullut mahdolliseksi. Pietarilaisten kulkupuheiden mukaan [[Ruotsi]] ja [[Suomi]] olisivat olleet liittymässä hyökkäykseen. Suomessa [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|valtionhoitaja Mannerheim]] oli kannattanut osallistumista hyökkäykseen, mutta Mannerheimin jälkeen tasavallan presidentiksi noussut [[K. J. Ståhlberg]] vastusti Suomen osallistumista. Stålhberg vastusti hanketta muun muassa siksi, etteivät valkoiset venäläiset monarkistit hyväksyneet [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnasta]] itsenäisiksi julistautuneita valtioita. Judenitš oli valmis PetrogradinPietarin valloittamisen jälkeen valmis ottamaan haltuun myös Suomen.

Pakokauhun lisäännyttyä PetrogradissaPietarissa [[kansankomissaarien neuvosto]] määräsi kaupungin puolustuksen johtoon sota-asiainkansankomissaariksiasiainkansankomissaari [[Lev Trotski]]n, joka hankki asiantuntemusta PetrogradinPietarin puolustamiseen ottamalla kenraali [[Dmitri Nadjožnyj|Dmitri Nadjožnyj’nNadjožnyi]]n perheen panttivangiksi ja pakottamalla tämän suunnittelemaan PetrogradinPietarin puolustuksen. Luoteis-Venäjän armeija otti haltuunsa Lugan 13. lokakuuta 1919, [[Krasnoje selonSelo]]n ja Hatsinan[[Hatsina]]n 16. lokakuuta 1919.

PetrogradiaPietaria puolusti puna-armeijan 7. armeija, jossa oli muun muassa [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana Venäjälle paenneita punakaartilaisia, virolaisen eversti A. Korkin komentama latvialainen tarkka-ampujadivisioona, [[kiina]]laisia sekä petrogradilaisiapietarilaisia työläisiä, kuusi panssarijunaa, [[Itämeren laivasto]]n alukset tykeillään, kymmenen panssariautoa ja 148 tykkiä.