Ero sivun ”DX-kuuntelu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 89:
** [[kolmentoista metrin pituiset radioaallot|13 metrin aaltoalue]] 21 450–21 850 kHz
** [[yhdentoista metrin pituiset radioaallot|11 metrin aaltoalue]] 25 600–26 100 kHz
* UKVULA [[ultralyhyet aallot]] 66,0–74 MHz ([[OIRT]] [[taajuusmodulaatio|FM]])
* ULA ultralyhyet aallot 87,5–108 MHz ([[taajuusmodulaatio|FM]])
 
Edellä lueteltuja taajuuksia käytetään yleisradiolähetyksiin. Yleisradiolähetyksiä on kuultavissa myös ns. taajuusalueiden ulkopuolisilla (out-of-band) taajuuksilla, jotka eivät ole kansainvälisten sopimusten piirissä. Tällaisia taajuuksia ovat mm. 7 100–7 200 kHz (taajuusväli varattu nykyään radioamatöörikäyttöön), 7 450–7 700 kHz jne. Teknisesti pitkiksi aalloiksi (engl. LW; long waves) luokitellaan 30–300 kHz aallot, keskipitkiksi aalloiksi (engl. MW; medium waves) luokitellaan 300 kHz – 3 MHz ja lyhyiksi aalloiksi (engl. SW; short waves) 3–30 MHz aallot. Erittäin suuren taajuuden hyvin lyhyet aallot (engl. very high frequenciesfrequency; VHF) sijaitsevat taajuuksilla 30–300 MHz, mihin sijoittuvat myös tavalliset ULA:lla kuultavat yleisradiolähetykset samoin kuin osa televisiolähetyksistä. Näin ollen yleisradiolähetyksissä yleensä käytettävät pitkät aallot 153–271 kHz sijoittuvat teknisen pitkäaaltoalueen 30–300 kHz sisään, kun taas noin 120 metrin pituiset lyhytaallot, 2 300–2 495 kHz ovat teknisesti keskiaaltoalueen 300 kHz – 3 MHz loppuosassa.
 
Kylmän sodan ajan (1949–1988) kestäneen radiohäirinnän vuoksi ULA-lähetykset jakautuivat Euroopassa kahdelle aaltoalueelle. Neuvostoliitto ja sen liittolaiset jäivät 1920-luvulla perustettuun Euroopan yleisradioliittoon, [[OIRT|OIRT:hen]] käyttäen FM-lähetyksissään 66–74 MHz:iä. Yhdysvaltain liittolaisten sekä joidenkin puolueettomien maiden Torquayssa Britannissa [[12. helmikuuta]] [[1950]] perustaman [[EBU|EBU:n]] jäsenet käyttivät [[ULA]]-lähetyksiinsä 87,5–108 MHz. OIRT sulautui EBU:uun 1993.