Avaa päävalikko

Muutokset

469 merkkiä lisätty, 2 vuotta sitten
Wikimuotoilua, yksikkömuodon 'kirveellä' muuttaminen monikkomuotoon 'kirveillä' ja vuosilukujen lisäystä
Liioittelun osasyynä nähtiin [[Ruotsi]]n hallituksen miehityksen aikana harjoittama [[propaganda]], joka pyrki korostamaan venäläisten raakuutta. Näin hallitus pyrki nostattamaan taisteluhenkeä. Vaikutus oli kuitenkin päinvastainen, ja paljon [[porvaristo]]a ja [[papisto]]a pakeni Ruotsiin. Talonpoikaisväestöä pakeni miehityksen alkuvaiheessa [[piilopirtti|piilopirtteihin]], joista he sitten palasivat asuinsijoilleen tilanteen rauhoituttua.<ref name="multiple">Karonen, Pohjoinen suurvalta. Ruotsi ja Suomi 1521–1809</ref>
 
Eniten venäläisiä miehityssotilaita oli koko isonvihan aikana Länsi-Suomessa. Venäläiset pitivät Länsi-Suomea tiukassa otteessa, sillä sieltä käsin oli suunnitelmissa hyökätä Ruotsiin. Kaakkois-Suomea ei hävitetty kovinkaan perusteellisesti, koska alue oli päätetty liittää [[Venäjä]]än.<ref name="multiple" /> Ankarimmat siviilitappiot kärsi Pohjois-Pohjanmaa, jonka tsaari käski tuhota kymmenen peninkulman syvyydeltä puskurivyöhykkeeksi Ruotsia vasten. Vanhempien tutkimusten mukaan miehityksen aikana tapettiin noin 5&nbsp;000 suomalaista, joista noin puolet Pohjanmaalla.<ref name="multiple2">Zetterberg, s.</ref>. Uudempien tutkimusten mukaan surmaluvut olivat huomattavasti suuremmat.
 
===Pohjanmaan hävitys ja terrori siviiliväestöä kohtaan===
[[Pohjois-Pohjanmaa]]ta ei miehitetty, mutta väestötappiot siellä olivat isonvihan aikana noin 6&nbsp;100 henkeä eli neljännes alueen väestöstä.<ref>Martti Asunmaa: [http://www.kirjastovirma.fi/kulttuuri-identiteetti/07 Pohjois-Pohjanmaa yleisen kehityksen osana]</ref> Alueella liikkui muutaman sadan ratsumiehen muodostamia nopealiikkeisiä [[kasakka]]yksiköitä. Pohjanmaalla venäläisten [[terrori]] ja siviilien [[kidutus]] olivat systemaattisia. Väkivalta kohdistui kiinni saatuun siviiliväestöön ja pappeihin. [[Raiskaus|Raiskaukset]] ja joukkoraiskaukset olivat 1700-luvulla yksi vakiintuneista sodankäynnin menetelmistä, ja naisia kuljettiin vangittuina [[Turku|Turun]] ja [[Pori]]n sotilasleireille.<ref name="multiple5" /><ref>Rauta, s. 69–70</ref> Suurin yksittäinen veriteko tapahtui [[Hailuoto|Hailuodossa]] [[29. syyskuuta]] 1714, kun 200 kasakkaa tappoi yhdessä yössä noin 800 henkeä kirveelläkirveillä.<ref name="kaleva_20150815" />
 
Väestöä vangittiin laajasti orjatyöhön Venäjälle; erityisesti [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]n rakennustöihin lähetettiin joidenkin lähteiden mukaan 10&nbsp;000<ref name="multiple" />, uudempien lähteiden mukaan jopa yli 20&nbsp;000 henkeä<ref name="multiple2" /><ref name="multiple5" />. Venäläisupseeristo välitti vankinsa eteenpäin myymällä heidät [[orja|orjiksi]]. Mittavimmat pakko-otot tehtiin Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa.<ref name="multiple2" /> Pelkästään Pohjanmaalta vietiin 4&nbsp;600 henkeä, joista suurin osa oli lapsia.<ref name="multiple5" />. Näiden lisäksi miehiä pakko-otettiin armeijaan noin 2&nbsp;000. Orjatyöhön viedyistä pääsi palaamaan noin 2&nbsp;000 henkeä, useimmat joidenkin vuosien, jotkut vasta vuosikymmenten kuluttua. Sotilaista palasi noin 500 miestä.<ref name="multiple" />
 
Venäläiset kasakat ottivat ruokansa vallatusta maasta ryöstämällä, minkä tähden paikalliset asukkaat joutuivat turvautumaan korvikeruokaan ja monin paikoin väkeä nääntyi nälkään.<ref>Rauta, s. 69</ref>
==Isonvihan käsittelyä kulttuurissa==
[[Tiedosto:Koivu ja Tahti Muhos 2006 08 26.JPG|thumb|[[Toppelius|Toppeliuksen]] piilopirtin muistokivi [[Muhos|Muhoksella]].]]
Isonvihan aikaa on sittemmin käsitelty kirjallisuudessa ja elokuvissa, esimerkiksi ensimmäisessä suomalaisessa historiallisessa romaanissa, [[Fredrika Runeberg]]in teoksessa ''[[Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä|Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä– Kertomus isonvihan ajoilta]]'' (alunperin ruotsiksi ''Fru Catharina Boije och hennes döttrar ''1858 ja suomennokset 1881 ja 1981). Väestön pakko-otot saivat [[Zachris Topelius|Zachris Topeliuksen]] kirjoittamaan sadun ”[[Koivu ja tähti]]” (1893) tytön ja pojan paluusta Venäjältä isonvihan jälkeen. Isonvihan aikaisia taisteluita käsitellään laajasti myös Topeliuksen historiallisen eepoksen ''[[Välskärin kertomuksia]]'' (ruotsiksi 1853–1867 ja suomennokset 1878–1882) kymmenennessä kertomuksessa.<ref>[http://www.topelius.fi/index.php?docid=63 Zacharius Topelius skrifter (topelius.fi)]</ref>
 
Vuonna 1939 sai ensi-iltansa [[Kalle Kaarna]]n ohjaama elokuva ''[[Isoviha (elokuva)|Isoviha]]'', joka perustui [[Jyrki Mikkonen|Jyrki Mikkosen]] nuortenromaaniin. Avoimen isänmaallisen ja venäläisvastaisen elokuvan esittäminen kiellettiin Suomessa ennen [[talvisota]]a (30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940) ja toistamiseen [[välirauha]]n (13. maaliskuuta 1940 – 25. kesäkuuta 1941) aikana.
 
==Katso myös ==
* [[Vanha viha]] (1495–1497)
* [[Pitkä viha]] (1570–1595)
* [[Pikkuviha]] (1742–1743)
*[[Pitkä viha]]
 
== Lähteet ja kirjallisuus ==