Versio 3. syyskuuta 2015 kello 19.46 muokkaa SeeggeAWBBot (keskustelu \| muokkaukset) 10 638 muokkausta siistiminen, typos fixed: lukuuno → lukuun o using AWB ← Vanhempi muutos		Versio 1. helmikuuta 2017 kello 14.54 muokkaa kumoa Kotivalo (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 128 445 muokkausta p wfix Uudempi muutos →
Rivi 37: Kolmiulotteisia eli '''3-D'''-elokuvia on esitetty elokuvateattereissa maksavalle yleisölle 1920-luvulta alkaen. Ensimmäisen kerran kolmiulotteisuus nousi hetkeksi suursuosioon 1950-luvulla. 3-D-elokuvia on vuosien mittaan esitetty useilla filmiin perustuvilla järjestelmillä, vaihtelevalla yleisömenestyksellä. Kaikkein alkeellisimpia 3-D-järjestelmiä (esimerkiksi kaksivärisiä laseja käyttävä anaglyfinen järjestelmä) lukuun ottamatta kolmiulotteisuus vaatii elokuvateatterilta kallista erikoiskalustoa. Tästä syystä 3-D:tä on viime vuosikymmeninä nähty lähinnä erikoisteattereissa, joissa on esitetty niitä varten erikseen tuotettua erikoisohjelmistoa. Esimerkiksi [[~~IMAX~~Imax]]-teattereissa on ollut käytössä erittäin korkealaatuinen [[70 millimetrin filmi\|70 mm:n filmiin]] ja [[polarisaatio]]on perustuva 3-D-tekniikka 1980-luvulta saakka. [[3D-grafiikka\|3D-grafiikan]] kehittymisen ja elokuvateatterien digitalisoitumisen myötä kolmiulotteisuus on 2000-luvulta alkaen ollut tekemässä paluuta valtavirtaan. Korkealaatuisen 3-D-tekniikan lisääminen digitaaliseen esityslaitteistoon on suhteellisen helppoa, joten digitaalista kalustoa joka tapauksessa hankkivat tavalliset elokuvateatterit voivat pienellä lisäinvestoinnilla tehdä salistaan samalla 3-D-kelpoisen. Sekä 3-D-salien että -ohjelmiston määrä onkin kasvanut huimasti 2000-luvulla.

Ero sivun ”Elokuvateatteri” versioiden välillä