Ero sivun ”Houses of the Holy” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Botti korvasi tiedoston Platinum.png tiedostolla Platinum_disc_icon.png. Korvaamista pyysi käyttäjä CommonsDelinker. Syy: File renamed: File renaming criterion #2: To cha |
Thi (keskustelu | muokkaukset) p →Kritiikki: kursiivi |
||
Rivi 105:
Albumi sai ilmestyessään hyvin ristiriitaisen vastaanoton niin kriitikoilta kuin yhtyeen faneiltakin. Erään yhdysvaltalaisen arvostelijan mielestä suurin osa albumin materiaalista oli vain huonoja vitsejä, kun taas ''Let It Rockin'' John Inghamin mukaan levy oli todiste yhtyeen ”lisääntyneestä monipuolisuudesta, huumorintajusta ja rikkaudesta, joiden seassa on omahyväisyyttä vain kohtalaisesti.”<ref name="Wall/324"/> Billboard totesi omassa arvostelussaan albumin sisältävän intensiivistä rock-materiaalia.<ref name="super"/> ''Rolling Stone'' kutsui levyä ”roskaruuaksi” ja ”veteläksi kaasupalloksi”.<ref>Davis 2005, s. 224.</ref> Kritiikin osasyynä on pidetty sitä, että levyä oli edeltänyt kaikin puolin onnistunut albumi, ''Led Zeppelin IV'', minkä vuoksi odotukset olivat kasvaneet suunnattomiksi. Samoin oli käynyt vuonna 1970, kun ''Led Zeppelin III'' ilmestyi.<ref name="Wall/324">Wall 2008, s. 324.</ref> Yhtye itse ilmoitti uuden albuminsa olevan ”taas yksi erävoitto”.<ref name="Wall/325">Wall 2008, s. 325.</ref> Kuitenkin sen saama kritiikki hämmensi yhtyettä, ja se pelkäsi olevansa menettämässä otteensa.<ref>Davis 2005, s. 225.</ref>
Myöhemmin albumi on saanut osakseen hyviä arvosteluja. Allmusicin Stephen Thomas Erlewine antoi sille viisi arvostelutähteä viidestä mahdollisesta. Hän kehui erityisesti yhtyeen soittoa ja yksittäisistä kappaleista varsinkin ”The Rain Songia”. Kappaletta ”Over the Hills and Far Away” hän kuvasi vaikuttavaksi metallin ja folkin sulaumaksi.<ref name="super"/> Viisi tähteä albumille antoi myös ''Rolling Stone'' -lehden Gavin Edwards.<ref name="super"/> ''[[Entertainment Weekly]]n'' Tom Sinclairin mielestä ''Houses of the Holy'' on Led Zeppelinin viimeinen ”tinkimätön mestariteos”.<ref name="ew"/> Mick Wall sanoo kirjassaan ''Led Zeppelin – Jättiläisten aika'', että albumi on ”äärimmäisen itsevarma, joskin aliarvostettu”. Wallin mukaan ”Over the Hills and Far Away” kuulostaa uudenlaiselta ja tuoreelta, ja ”No Quarterin” hän sanoo olevan John Paul Jonesilta erittäin korkeatasoinen työnäyte. Toisaalta hän pitää ”The Crungea” ”täysin turhana tanssibiisinä, jota ei voi edes tanssia”.<ref name="Wall/324"/><ref>Wall 2008, s. 323.</ref>
== Julkaisun jälkeen ==
| |||