Ero sivun ”Sarjamurhaaja” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 28:
Osa sarjamurhaajista ei ole joutunut lapsuuden aikaisen fyysisen väkivallan kohteeksi, mutta tällöin he ovat tavallisesti ottolapsia, avioliiton ulkopuolisia lapsia tai heitä siirrellään sukulaiselta toiselle, jolloin lapsi tuntee itsensä ei-toivotuksi ja juurettomaksi.
Sarjamurhaajia yleisesti yhdistävä piirre on joko normaaliin nähden puutteellinen omatunto, tai omantunnon puuttuminen kokonaan ja omaantuntoon liittyvien syvempien, toisista välittämiseen liittyvien tunteiden, kuten rakkaudentunteen puutteellisuus, tai puuttuminen.<ref>[https://www.psychologytoday.com/blog/blame-the-amygdala/201212/when-serial-killers-commit-suicide]</ref> [[Helen Morrison]]in näkemys on, ettei syynä murhanhimoon ole seksuaalinen hyväksikäyttö, riittämättömyyden tunne tai alhainen [[sosioekonomia|sosioekonominen]] asema vaan puutteellinen tunnekehitys. Morrisonin teorian mukaan puutteellinen tunteiden kehitys tekee sarjamurhaajien persoonallisuuksista rikkoutuneita tai muuten epätavallisia, mikä tarkoittaa, että heiltä puuttuu sellaisia kykyjä, joita normaaleilla ihmisillä on.<ref>[http://www.floridabar.org/DIVCOM/JN/JNJournal01.nsf/8c9f13012b96736985256aa900624829/45017d45572a475c85256f7a0077585b Floridabar.org]</ref>
Morrisonin mukaan tyrehtynyt tunnekehitys selittää myös joitakin sarjamurhaajien yleisiä luonteenpiirteitä, kuten nauttiminen pehmeiden materiaalien pitämisestä suuta vasten, jota todettiin [[Richard Otto Macek]]illa, [[John Wayne Gacy]]lla ja muilla (suu on [[vauvaikä]]isten tärkein tuntoelin).
| |||