'''''Oxygène''''' on [[Jean-Michel Jarre]]n tuottama ja säveltämä, [[Instrumentaali (musiikki)|instrumentaali]]sta [[elektroninen musiikki|elektronista musiikkia]] sisältävä albumi. Sen julkaisi [[Disques Dreyfus]] vuonna [[1976]] [[Ranska]]ssa ja vuonna [[1977]] maailmanlaajuisesti. Levy on lisensoitu myös [[Polydor]]ille.
Alun perin Jarrella oli vaikeuksia saada levyä julkaistuksi johtuen sen täysin instrumentaalisesta sisällöstä ja selvän [[single]]-lohkaistavan raidan puutteesta. Julkaisunsa jälkeen albumista tuli kuitenkin yksi kaikkien aikojen suosituimmista elektronisen musiikin saralla. Albumia myytiin maailmanlaajuisesti 15 miljoonaa kappaletta ja siitä tehtiin myös single-julkaisuja.
Vastapainona samantyylisten aikalaisartistien tuotantolle, kuten [[Kraftwerk]]in lähinnä [[futurismi|futuristis]]-kliinisellekokeelliselle äänimaailmalle tai [[Tangerine Dream]]in tummanpuhuvalle ja kosmiselle musiikille, Oxygènella oli raikkaan avara ja vahvan melodinen sointi.
Raita "Oxygène”Oxygène Part II"II” esiintyi australialaisessa ''[[Gallipoli (elokuva)|Gallipoli]]''-elokuvassa. "Oxygène”Oxygène Part IV"IV” julkaistiin singlenä, ja se on eräs kaikkien aikojen tunnetuimmista elektronisen musiikin teoksista sekä teki Jarresta tunnetun hyvin laajalti maailmassa. Pätkä kappaleesta toimi muun muassa ''[[Hittimittari]]''-ohjelman tunnusmusiikkina italialaisen [[Hipnosis]]-yhtyeen esittämänä versiona.
Vuonna [[1997]] Jarre julkaisi jatko-osan ''[[Oxygene 7-13]]''. Nimi viittaa ensimmäiseen albumiin laajemman teoskokonaisuuden kuutena ensimmäisenä osana. Tyylillisesti se edustaa samaa linjaa kuin ensimmäinen albumi ja siinä käytetään myös samantyylistä, [[analogisuus|analogiselta]] kuulostavaa äänimaailmaa.
