Ero sivun ”Assimilaatio (fonetiikka)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisättiin suomalaista kirjallisuutta |
Lisättiin "Lähteet" osio ja viite |
||
Rivi 1:
'''Assimilaatio'''<ref name=FP/> foneettisena ilmiönä tarkoittaa äänteen muuttumista toista äännettä muistuttavaksi tai jopa sulautumista siihen. Suomen kielessä assimilaatio on ominaista etenkin n:lle. Esim. suomen sananmuodoissa, joiden loppuäänne on yleensä n, tämä n tavallisesti korvautuu p-alkuisen sanan edellä tavallisesti m:llä ja k-alkuisen sanan edellä tavallisesti [[äng-äänne|äng-äänteellä]]. Kirjoituksessa tätä ei merkitä. Sen sijaan potentiaalin ne-tunnuksen ja toisen partisiipin nut-, nyt- tai nee-tunnuksen alku-n:n assimiloituminen edeltävän konsonantin kaltaiseksi merkitään, esimerkiksi ''juossee'' (ilman assimilaatiota olisi ''juosnee''), ''ollut'' (ilman assimilaatiota olisi ''olnut''). Toisaalta tällaisen tunnuksen edellä t-loppuisessa vartalossa t assimiloituu n:ksi, esim. ''osannut'' (ilman assimilaatiota olisi ''osatnut''), ''osannee'' (ilman assimilaatiota olisi ''osatnee'').
Ruotsin kielessä imperfektin tunnuksen -de alku-d assimiloituu soinnittoman konsonantin edellä sitä muistuttavaksi soinnittomaksi äänteeksi, t:ksi, esim. ''läste'' (ilman assimilaatiota olisi ''läsde'').
==Lähteet==
*{{Kirjaviite | Tekijä=Wiik, Kalevi | Nimeke=Fonetiikan perusteet
===Viitteet===
{{Viitteet|viitteet
<ref name=FP>''Fonetiikan perusteet, "Assimilaatio"'', s. 170-176.</ref>
}}
[[Luokka:Fonetiikka]]
| |||