Ero sivun ”Resonantti” versioiden välillä

48 merkkiä lisätty ,  3 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
p (stilisointia.)
'''Resonantti''' (latinan verbistä ''resonare'' 'soida, kaikua') on [[pulmoninen]] [[konsonantti]], jonka [[ääntötapa]] on sellainen, että ilma virtaa ulos [[ääntöväylä]]stä muodostamatta hankaushälyä (kuten [[frikatiivi|frikatiiveissa]]) tai sulkeumaa (kuten [[klusiili|klusiileissa]]).<ref name=SK/><ref name=FP/> Resonantit ovat inherentisti eli luontaisesti soinnillisia, mikä tarkoittaa sitä, että resonanteilta (kuten [l],[m],[n]) puuttuu soinniton vastine. Tosin maailman kielissä esiintyy kyllä kuiskattuja resonantteja, mutta niitä ei yleensä esiinny itsenäisinä [[foneemi|foneemeina]].
 
Resonantit jaetaan seuraaviin alaryhmiin:
== Lähteet ==
*{{Kirjaviite | Tekijä=Suomi, Kari | Nimeke=Johdatusta puheen akustiikkaan | Selite=Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4 | Julkaisija=Oulun yliopisto | Julkaisupaikka=Oulu | Vuosi=1990 | Tunniste=ISBN 951-42-2922-3}}
*{{Kirjaviite | Tekijä=Wiik, Kalevi | Nimeke=Fonetiikan perusteet | Sivut= 61-64 | Julkaisupaikka=Juva | Julkaisija=WSOY kurssikirjat | Vuosi=1981 | Tunniste=ISBN 951-0-10324-1 }}
 
=== Viitteet ===
{{Viitteet|viitteet
<ref name=SK>''Johdatusta puheen akustiikkaan'', s. 106-107.</ref>
<ref name=FP>''Fonetiikan perusteet, "Konsonantit"'', s. 58-99.</ref>
}}
 
== Kirjallisuutta ==
*{{Kirjaviite | Tekijä=Wiik, Kalevi | Nimeke=Fonetiikan perusteet | Sivut= 61-64 | Julkaisupaikka=Juva | Julkaisija=WSOY kurssikirjat | Vuosi=1981 | Tunniste=ISBN 951-0-10324-1 }}
== Aiheesta muualla==
*{{Verkkoviite | Osoite = http://suomisanakirja.fi/approksimantti | Nimeke = Suomisanakirja: Approksimantti | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 28.9.2011 | Kieli = }}
18 977

muokkausta