Ero sivun ”Konstantinus Suuri” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
menetti SA-statuksen
Commonsista poistetut perheen kuvat pois, eivät muutenkaan niin olennaisia; hiukan muutakin kuvien ja viitteiden säätöä
Rivi 12:
| arvonimet = ''Germanicus Maximus'' (307)<br /> ''Maximus'' (312)<br /> ''Sarmaticus Maximus'' (323)<br /> ''Victor'' (324)<br /> ''Gothicus Maximus'' (328)<br />''Dacicus Maximus'' (336)
}}
[[Tiedosto:Constantine (272-337).jpg|thumb|right|250px|Vuonna 1998 pystytetty Konstantinus Suuren patsas [[York]]issa, jossa hänet julistettiin keisariksi 25. heinäkuuta 306.]]
[[Tiedosto:0 Gaius Flavius Valerius Constantinus - Palatino.JPG|right|thumb|250pxupright|Konstantinuksen pää. Pronssinen patsas Musei Capitolinissa Roomassa.]]
[[Tiedosto:Raphael-Constantine at Milvian Bridge.jpg|250pxthumb|right|thumbupright|[[Giulio Romano]], ''Mulviuksen sillan taistelu'', (1520–241520–1524)]]
[[Tiedosto:Raphael Baptism Constantine.jpg|thumb|250px|Konstantinuksen kaste. [[Rafael]]in oppilaiden maalaus (1520–1524) Konstantinuksen kuvitellusta kastetilaisuudesta.]]
 
'''Konstantinus I Suuri''' ({{k-la|Flavius Valerius Constantinus}}, [[27. helmikuuta]] n. [[272]]–[[274]] – [[22. toukokuuta]] [[337]]<ref name="KT309">Kivimäki & Tuomisto, s.&nbsp;309 (luku Konstantinus I). Teos antaa syntymävuodeksi 272 tai 273</ref>) oli [[Rooman valtakunta|Rooman]] [[Rooman keisari|keisari]] 25. heinäkuuta 306–337.<ref name="CPC">Castrén & Pietilä-Castrén: hakusana Konstantinus Suuri</ref>
 
Konstantinus I Suurta on sanottu ensimmäiseksi [[Kristinusko|kristityksi]] keisariksi: hänet tunnetaan parhaiten Roomassa vainotun [[kristinusko]]nkristinuskon laillistamisesta. Konstantinus ja hänen kanssahallitsijansa [[Licinius]] säätivät 313 niin sanotun [[Milanon edikti]]n, joka poisti kristittyihin kohdistuneet vainot ja palautti kirkoilta takavarikoidun omaisuuden. Konstantinus vaikutti kristinuskon kehitykseen myös kutsumalla koolle [[Nikean ensimmäinen kirkolliskokous|Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen]], jossa [[areiolaisuus]] tuomittiin harhaopiksi.
 
Edellisten lisäksi Konstantinus muistetaan päätöksestään siirtää valtakunnan pääkaupunki Roomasta [[Byzantion]]iin, jonka hän rakennutti uudelleen ja nimesi ''Nova Romaksi''. Konstantinuksen kuoleman jälkeen kaupunki nimettiin uudelleen [[Konstantinopoli]]ksi.
Rivi 38:
 
=== Sisällissota ===
Galerius ei hyväksynyt Konstantinusta vaan nimitti itse [[Flavius Valerius Severus|Severuksen]] valtakunnan länsiosan augustukseksi. Konstantinus sai toistaiseksi tyytyä caesarin arvonimeen. Seuraavan kuuden vuoden ajan Konstantinus hallitsi Galliassa ja Britanniassa.<ref name="Norwich">{{Kirjaviite|Tekijä=[[John Julius Norwich]] |Vuosi=1991 |Nimeke=Byzantium: The Early Centuries |Julkaisija=Viking |Tunniste=ISBN 0-394-53778-5}}</ref> Konstantinus soti Galliassa ollessaan muun muassa [[frankit|frankkeja]] vastaan ja otti ehkä arvonimen ''Germanicus Maximus''.<ref name="Livius">{{Verkkoviite|Tekijä=Jona Lendering |Nimeke=Constantine the Great |Viitattu=8. kesäkuuta 6.2007 |Osoite=http://www.livius.org/cn-cs/constantine/constantine.html |Julkaisija=Livius.org }}</ref>
 
Vuonna 307 Konstantinus erosi jalkavaimostaan Minervinasta ja meni uusiin naimisiin entisen keisari Maximianuksen (jonka Diocletianus oli pakottanut luopumaan keisarinvallasta) tyttären Faustan kanssa. Maximianus oli poikansa [[Maxentius|Maxentiuksen]] kanssa kaapannut vallan [[Rooma]]ssa. Konstantinus pysytteli erossa Galeriuksen ja Severuksen yrityksistä kukistaa Maximianus ja Maxentius. Vuonna 308 Maximianus yritti kapinoida poikaansa vastaan ja joutui pakenemaan Konstantinuksen luokse Galliaan. Maximianus yritti kuitenkin pettää Konstatinuksen vuonna 310 yrittämällä saada Konstantinuksen armeijat puolelleen. Yritys epäonnistui ja Konstantinus pakotti Maximianuksen tekemään itsemurhan.<ref name="Norwich"/>
Rivi 46:
=== Mulviuksen sillan taistelu ===
{{Pääartikkeli|[[Mulviuksen sillan taistelu]]}}
Alkukesästä 312 Konstantinus marssi Galliasta Italiaan noin 80008&nbsp;000 ratsumiehen ja 90&nbsp;000 jalkaväkisotilaan voimin. 28. lokakuuta 312 Konstantinus kohtasi Maxentiuksen joukot [[Via Flaminia]]n varrella Roomasta koilliseen. Eusebios mainitsee, että Konstantinus näki ennen taistelua taivaalla merkin, punaisen ristin, ja kuuli äänen: "Tässä merkissä olet voittava." [[Mulviuksen sillan taistelu]]ssa Konstantinuksen joukot kukistivat Maxentiuksen joukot täydellisesti. Maxentius oli itse kaatuneiden joukossa ja hänen päätänsä kannettiin keihään nokassa, kun Konstantinus valtasi Rooman. Kunnioittaakseen Konstantinusta [[Rooman senaatti]] rakennutti riemukaaren, joka on vieläkin nähtävänä [[Colosseum]]in lähettyvillä. Riemukaareen käytettiin vanhojen riemukaarten osia. Siihen kirjoitettiin, että Konstantinus oli voittanut ''jumalaisen johdatuksen avulla''. Kristinuskoon ei viitattu.<ref name="Norwich"/>
 
[[Tiedosto:Follis-Constantine-lyons RIC VI 309.jpg|thumb|180px|left|Konstantinus kolikossa n. 309-310309–310, kääntöpuolella [[Sol Invictus kääntöpuolella]].]]
Jo Galliassa ollessaan Konstantinus oli alkanut suosia [[monoteismi]]ä ja oli antanut lyödä rahoja, joissa ei ollut vanhojen roomalaisten jumalien kuvia, vaan yhden ainoan jumalan, ''[[Sol Invictus|Sol Invictuksen]]'' eli Voittamattoman Auringon kuva. Konstantinus tiesi, että yksijumalainen [[mithralaisuus]] oli suosittua hänen sotilaidensa keskuudessa. Tammikuussa 313 Konstantinus ja Licinius tapasivat [[Milano]]ssa ja sopivat kristinuskon laillistamisesta Rooman valtakunnassa. Pakanuutta ei vielä kielletty eikä kristinuskosta tehty valtionuskontoa. Keisari ei vielä tässä vaiheessa suosinut kristinuskoa ehdottomasti yli muiden, ja ''Sol Invictuksen'' kuvaa lyötiin yhä rahoihin.<ref name="Norwich"/>
 
Keisareiden tapaaminen keskeytyi, kun he saivat kuulla, että Maximinus Daia oli hyökännyt Liciniuksen alueelle 70&nbsp;000 miehen voimin ja vallannut [[Byzantion]]in kaupungin. Licinius lähti heti Milanosta ja keräsi sotajoukkonsa matkan varrella. Pienen Heraclea Propontis -kaupungin lähellä armeijat kohtasivat. Liciniuksen joukot olivat väsyneitä pitkän marssin jälkeen ja heidän kenraalinsa oli paljon Maximinus Daiaa vanhempi, mutta kaikesta huolimatta Licinius voitti vastustajansa täydellisesti. Taas Rooman valtakunnassa oli vain kaksi keisaria.<ref name="Norwich"/>
Rivi 61 ⟶ 62:
=== Konstantinuksen uudistukset ===
Konstantinus olikin Liciniuksen kukistumisen jälkeen valtakunnan kiistaton hallitsija. Hän kevensi kuitenkin omaa taakkaansa nimittämällä viisi tai kuusi [[pretoriaanikaarti|pretoriaaniprefektiä]]. Yhden näistä nimityksistä sai myös caesariksi ylennetty Crispus. Hänen hallittavakseen tuli jo vuonna 318 Britannia, Gallia ja Espanja. Crispus palasi länteen Liciniusta vastaan käydyn sotaretken jälkeen. Yksi prefekteistä oli aina keisarin mukana, joka oli päättänyt tehdä valtakunnan itäosasta oman uuden hallintopaikkansa. Muista prefekteistä ensimmäinen hallitsi Pannonian, Italian ja Afrikan diokeesejä. Toinen hallitsi Makedoniaa, Daakiaa ja Traakiaa. Viimeinen prefekti hallitsi Asiaa, Ponticaa ja Idän diokeesejä. Näiden kolmen prefektin alueet oli luultavasti tarkoitettu Konstantinuksen vielä alaikäisille pojille.<ref>Treadgold, s.&nbsp;36–38</ref>
 
[[Tiedosto:Solidus multiple-Constantine-thessalonica RIC vII 163v.jpg|250px|thumb|Konstantinuksen lyöttämä solidus. Rahan kääntöpuolella on kuvattuna Konstantinus keihäs kädessä ja voitonmerkki olkapäällään. Hänen jalkojensa juurella makaa kaksi sidottua vankia. Kuvaa ympäröi teksti "GLORIA”GLORIA CONSTANTINI AVG"AVG”.]]
Konstantinus oli koonnut valtavan armeijan ennen hyökkäystään Liciniusta vastaan. Tämä armeija koostui Konstantinuksen ja tämän entisten vastustajien käytössä olleista reserveistä. Konstantinus kokosi nyt näistä joukoista noin 20&nbsp;000 sotilasta käsittäneen hyvin koulutetun armeijan. Tämän armeijan valiojoukoksi Konstantinus muodosti myös ehkä 35003&nbsp;500 ratsumiestä käsittäneen ''scholaen'', joka toimi keisarin henkivartiona.<ref>Treadgold, s.&nbsp;38</ref>
 
Pretoriaaniprefektien ohella [[magister officiorum]] oli virkamieskoneiston korkein virkamies. Aikaisemmin kaikilla keisareilla oli ollut omat virkamiehensä, mutta Konstantinuksen aikana virkamiesten tuli seurata keisarin mukana. Valtakunnan pääkaupunki oli siellä missä keisari sattui olemaan.<ref>Treadgold, s.&nbsp;38–39</ref>
Rivi 69 ⟶ 71:
 
=== Konstantinopoli ===
[[Tiedosto:Costantino.jpg|rightthumb|250px|thumbupright|Konstantinusta esittävä mosaikki [[Hagia Sofia]]ssa Konstantinopolissa. Noin 1000-luvulta.]]
Vain muutama kuukausi Liciniuksen kukistumisesta Konstantinus aloitti vanhan kreikkalaisen [[Byzantion]]in kaupungin jälleenrakentamisen uudeksi pääkaupungikseen. Konstantinus oli huomannut kaupungin strategisen sijainnin [[Bosporinsalmi|Bosporinsalmen]] rannalla kolmiomaisen niemen kärjessä. Kaupunkia ympäröi kahdelta puolelta meri ja maapuolelta muurit. Lisäksi alueella sijaitsi yhteensä seitsemän kukkulantapaista, aivan kuin alkuperäisessä Roomassakin. Legendan mukaan hän oli nähnyt kaupungin sijainnin unessa.{{lähde}} Konstantinus antoi kaupungille nimeksi ''Nova Roma'' eli Uusi Rooma. Konstantinuksen kuoleman jälkeen kaupunkia alettiin kuitenkin kutsua [[Konstantinopoli]]ksi eli Konstantinuksen kaupungiksi. Byzantion sopi valtakunnan uudeksi pääkaupungiksi sijaintinsa ansiosta. Rooma ei enää sopinut tähän tehtävään, koska se sijaitsi liian kaukana valtakunnan itäosista, missä keisaria eniten tarvittiin. Byzantionista käsin keisari oli lähellä levottomia [[Tonava]]n ja Persian vastaisia alueita sekä valtakunnan vilja-aittaa, [[Egypti]]ä. Kaupungilla oli myös symbolista arvoa paikkana, jossa Licinius oli kukistunut.{{Lähde||27. joulukuuta 2015|vuosi=2015}}
 
Rivi 79 ⟶ 81:
 
=== Konstantinus ja kristinusko ===
[[Tiedosto:Brosen icon constantine helena.jpg|right|thumb|250pxupright|''Konstantinus Suuri ja hänen äitinsä [[Pyhä Helena]]'', bulgarialainen ikoni.]]
Konstantinuksesta tuli ensimmäinen keisari, joka kääntyi kristinuskoon. Hän antoi kuitenkin kastaa itsensä vasta kuolinvuoteellaan. Ei tiedetä, kääntyikö Konstantinus kristinuskoon vähitellen elämänsä aikana vai omaksuiko hän uskon äitinsä Helenan vaikutuksesta jo nuorena.{{Lähde||27. joulukuuta 2015|vuosi=2015}}
 
Rivi 97 ⟶ 99:
 
=== Crispuksen ja Faustan murhat ===
[[Tiedosto:0 Constantinus I - Palazzo dei Conservatori (2).JPG|thumb|190px|left|upright|Konstantinus Suurta esittävän [[akroliitti]]patsaan pää. [[Rooma]]n ''Musei Capitolinissa''. Keisari on kuvattu etäisenä hahmona.<ref name="Norwich"/>]]
Matkallaan [[Rooma]]an vuonna 326 Konstantinus antoi vangita poikansa Crispuksen<ref name="KT319">Kivimäki & Tuomisto, s.&nbsp;319 (luku Konstantinus I)</ref> ja Liciniuksen pojan Licinianuksen.<ref name="Norwich"/> Paria päivää myöhemmin hän antoi teloittaa kummankin. Vähän myöhemmin keisarinna Fausta koki saman kohtalon.<ref name="KT319"/> Tarkkaa syytä tähän perhetragediaan ei tiedetä. Crispus oli suosittu armeijan ja kansan keskuudessa ja ehkä Konstantinus tappoi hänet mustasukkaisuudesta. On myös väitetty, että Crispuksella ja Faustalla olisi ollut suhde, jonka tähden heidät olisi teloitettu.<ref name="KT319"/>
 
Rivi 115 ⟶ 117:
== Perintö ==
Konstantinuksen kuollessa vuonna 337 hänen kolme poikaansa [[Konstantinus II]], [[Constans]] ja [[Constantius II]] jakoivat isänsä valtakunnan hallinnan. Konstantinus II sai Gallian, Britannian ja Hispanian hallittavakseen. Alaikäinen Constans sai hallittavakseen Italian, African ja Illyrian, mutta Konstantinus II nimitettiin hänen holhoojakseen. Constantius II sai puolestaan valtakunnan itäosat hallittavakseen. Constansin tullessa täysi-ikäiseksi vuonna 340 Konstantinus II ei kuitenkaan halunnut luopua veljelleen kuuluvista alueista vaan hyökkäsi veljeään vastaan. Constans kukisti veljensä taistelussa ja otti haltuunsa koko valtakunnan länsiosan. Constans kaatui kuitenkin taistelussa usurpaattori [[Magnentius]]ta vastaan. Constantius II kukisti kuitenkin Magnentiuksen ja hallitsi tämän jälkeen valtakuntaa yksin kuolemaansa asti.{{Lähde||27. joulukuuta 2015|vuosi=2015}}
 
[[Tiedosto:Sylvester I and Constantine.jpg|thumb|250px|Konstantinus antaa Sylvesterille keisarinvallan. Fresko noin 1200-luvulta [[Santi Quattro Coronati]]n basilikassa [[Rooma]]ssa. ]]
Constantius II:n jälkeen keisariksi nousi Konstantinus Suuren puoliveljen poika [[Julianus Apostata|Julianus]], joka tunnetaan parhaiten siitä, että hän yritti elvyttää vanhoja pakanakultteja. Julianuksesta tuli Konstantinuksen perustaman hallitsijasuvun viimeinen jäsen.{{Lähde||27. joulukuuta 2015|vuosi=2015}}
 
Rivi 129 ⟶ 132:
* [[Constantina]] – Konstantinuksen veljenpojan [[Hannibalianus|Hannibalianuksen]] vaimo.
* Helena – [[Julianus Apostata]]n vaimo.
<gallery>
145 Constantinus II.jpg|Konstantinus II
146 Constans.jpg|Constans
147 Constantius II.jpg|Constantius II
141 Fausta.jpg|Konstantinuksen toinen vaimo Fausta
142 Crispus.jpg|Konstantinuksen ja tämän ensimmäisen vaimon Minervinan poika Crispus
</gallery>
 
== Antiikin lähteet ==
Konstantinuksen kirjeitä on säilynyt [[Eusebios Kesarealainen|Eusebios Kesarealaisen]] kirkkohistoriassa. Tärkeitä lähteitä Konstantinuksen elämästä ovat myös Eusebios Kesarealaisen kirjoittama Konstantinuksen elämäkerta ''Vita Constantini''<ref>{{Verkkoviite|Tekijä=&nbsp; |Nimeke=Eusebius Pamphilius: Church History, Life of Constantine, Oration in Praise of Constantine |Viitattu=12. kesäkuuta 6.2007 |Osoite=http://www.ccel.org/ccel/schaff/npnf201.toc.html |Julkaisija=Christian Classics Ethereal library|Kieli={{en}} }}</ref> ja [[Lactantius|Lactantiuksen]] ''De Mortibus Persecutorum'' (Vainoojien kuolemasta).
 
Nykypäivään on säilynyt myös suuri määrä ylistyspuheita, [[papyrus|papyruksia]], [[piirtokirjoitus|inskriptioita]], lakeja, kolikkoja ja myöhempiä lähteitä, jotka täydentävät tietoja Konstantinuksen elämästä. Konstantinuksen hallituskautta käsitellään myös esimerkiksi [[Zosimos|Zosimoksen]] ''Historia Novassa'', joka perustui [[Eunapios|Eunapioksen]] kadonneeseen historiaan.
[[Praksagoras Ateenalainen]] kirjoitti Konstantinus Suuren elämäkerran, joka kuitenkin on säilynyt vain lyhyenä yhteenvetona [[Fotios|Fotioksen]] ''Bibliothekessä''.<ref>{{Verkkoviite|Tekijä=&nbsp; |Nimeke=Early Church Fathers – Photius: Bibliotheca or Myriobiblon |Viitattu=12. kesäkuuta 2007 |Osoite=http://www.tertullian.org/fathers/photius_03bibliotheca.htm#62 |Julkaisija=The Tertullian Project|Kieli={{en}} }}</ref> Lyhyt ''Excerpta Valesiana'' sisältää myös Konstantinuksen elämäkerran.<ref>{{Verkkoviite|Tekijä=&nbsp; |Nimeke=Excerpta Valesiana |Viitattu=12. kesäkuuta 6.2007 |Osoite=http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Excerpta_Valesiana/home.html |Julkaisija=Lacus Curtius|Kieli={{en}}}}</ref>
 
== Katso myös ==
{{commons|Constantine I (emperor)|Konstantinus Suuri}}
* [[Konstantinuksen basilika]]
* [[Maxentiuksen basilika]]
 
== Lähteet ==
*{{Kirjaviite | Tekijä=[[Paavo Castrén]], Leena Pietilä-Castrén | Nimeke=Antiikin käsikirja | Julkaisija=Otava | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-1-12387-4}}
*{{Kirjaviite |Tekijä=Alf Henrikson| Nimeke= Antiikin tarinoita 1–2| Julkaisija=WSOY | Vuosi=1993 | Tunniste=ISBN 951-0-18515-9}}
*{{Kirjaviite |Tekijä=Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto| Nimeke= Rooman keisarit | Julkaisija=Karisto | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-23-4094-1}}
* {{Kirjaviite|Tekijä=[[John Julius Norwich]] |Vuosi=1991 |Nimeke=Byzantium: The Early Centuries |Julkaisija=Viking |Tunniste=ISBN 0-394-53778-5}}
*{{Kirjaviite |Tekijä=Warren Treadgold| Nimeke= A History of the Byzantine State and Society | Julkaisija=Standford University Press | Vuosi=1997 | Tunniste=ISBN 0-8047-2630-2}}
 
Rivi 159 ⟶ 154:
 
== Aiheesta muualla ==
{{commons|Constantine I (emperor)|Konstantinus Suuri}}
* [http://www.roman-emperors.org/conniei.htm Roman Emperors – Constantine I] {{en}}
* [http://www.newadvent.org/cathen/04295c.htm Catholic Encyclopedia: Constantine the Great] {{en}}