Ero sivun ”Ympäristömyrkky” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
IA (keskustelu | muokkaukset) p →Ympäristömyrkkyjä: w |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Ympäristömyrkyt''' 5. Ympäristömyrkyillä tarkoitetaan yleensä raskasmetalleja ja haitallisia orgaanisia yhdisteitä. Kun näitä aineita leviää luontoon, ne aiheuttavat häiriöitä [[solu]]issa ja kudoksissa ja niiden toiminnassa. Myrkyille tyypillistä on myös se, ettei eliö tarvitse niitä elintoimintoihinsa tai ei tarvitse niitä juurikaan. Lisäksi myrkyt eivät hajoa tai hajoavat hyvin hitaasti luonnossa. Ympäristömyrkyt lisäksi kerääntyvät helposti elimistöön. Tätä kertymistä tapahtuu niin yksilössä kuin ravintoketjussa, jolloin puhutaan rikastumisesta. Mitä ylemmäs trofiatasoilla noustaan, sitä suurempi pitoisuus kyseisen tason eliöillä on myrkkyä elimistössään.
Metalleita, joilla on suurin tiheys, kutsutaan [[raskasmetalleiksi]]. Osa näistä aineista muuttuu ympäristömyrkyiksi niiden päästessä vapaaksi luontoon ihmisen toimien johdosta. Koska raskasmetallit eivät hajoa, ne voivat olla biologisessa kiertokulussa ikuisesti, mutta joskus nämä myrkyt sitoutuvat mm. [[järvi]]en ja [[meri]]en sedimenttiin ja maahiukkasiin. Haitallisimpia ympäristömyrkkyjä ovat [[elohopea]], [[kadmium]] ja [[lyijy]].
Bakteerit voivat muuttaa elohopean metyylielohopeaksi, joka sitoutuu helposti eliön proteiineihin ja on tavallista elohopeaa myrkyllisempää. Tämä aine voi synnyttää pysyviä hermostovaurioita.
Kadmiumia joutuu luontoon monista eri lähteistä, mm. paristoista, pvc-muoveista ja väriaineista. Kadmium ei ole yhtä myrkyllistä kuin elohopea, mutta poistuu elimistöstä verrattaen hitaasti. Kadmium on lisäksi karsinogeeni, eli se voi aiheuttaa syöpää.
Lyijyä luontoon vapautuu lähinnä liikenteestä ja teollisuudesta. Muiden myrkkyjen tavoin lyijy voi kulkeutua hyvin pitkiäkin matkoja ilmavirtojen mukana. Tämä raskasmetalli aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja elimistön puolustusjärjestelmän heikkenemistä. Lyijy sitoutuu tehokkaasti humukseen eikä liiku maaperässä herkästi, joten lyijyä joutuu kuitenkin vähän eliöihin.
Eliöt eivät kykene hajottamaan ihmisen valmistamia orgaaanisia yhdisteitä. Nämä aineet häiritsevät ravintoketjujen toimintaa jo hyvin pieninä pitoisuuksina. Esimerkkeinä näistä ympäristömyrkyistä on DDT ja PCB-yhdisteet sekä dioksiinit.
Osaa ympäristömyrkyistä kutsutaan supermyrkyiksi. Ne ovat erittäin myrkyllisiä yhdisteitä ja niitä syntyy sivutuotteina kemiallisissa tuotantoprosesseissa tai klooripitoisen aineen palaessa. Nämä imeytyvät elimistöön keuhkojen, ihon ja ruuansulatuksen kautta ja voivat aiheuttaa mm. syöpää ja häiriöitä elimistön puolustusjärjestelmässä.
Yksi orgaanisista ympäristömyrkyistä on öljy, joka mm. vaikuttaa eläinten veden- ja lämmöneristyskykyyn heikentävistä, tuhoaa kalojen kutupaikkoja ja aiheuttaa hyvin suuria muutoksia ravintoketjuissa tuhoten jopa joitain populaatioita kokonaan.
== Ympäristömyrkkyjä ==
| |||