Ero sivun ”Liljeblomin talo” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 31:
[[Nahkuri]] Sigfrid Tornbergin rakennuttaman kiinteistön päärakennus valmistui 1831. Rakennuksen julkisivuvuoraus ja maalaus tehtiin vasta vuosina 1847–1852. Päärakennuksen lisäksi tontilla oli myös muita rakennuksia, joissa oli muun muassa leivintupa, liiteri, navetta, talleja, nahkurinverstas ja heinälato.<ref name="5kanta"/> Piharakennukset on myöhemmin purettu kiinteistön ollessa Oulun kaupungin omistuksessa.
 
Nimensä talo on saanut ensinnäkin HenriettaHenriette Liljeblomilta (1836-1918, puoliso kauppias ja laivanvarustaja Toussaint Wilhelm Liljeblom, 1832-1882), eli Sigfrid Tornbergin tyttäreltä, jolle rakennus periytyi ja joka asui talossa kauan perheineen, viimeiset vuosikymmenet leskenä. Viimeisenä Liljeblomina talossa asui HenriettaHenrietten ja ToussaintT. W. Liljeblomin tytär Elin Adele Liljeblom (1870-1954), englannin kielen opettaja monissa Oulun kouluissa. Kaupungin omistukseen kiinteistö siirtyi 1964. Vuonna 1966 vahvistetun ns. monumentaaliasemakaavan mukaan koko kortteli oli varattu huoltoasemalle ja pysäköintialueeksi. Useiden järjestöjen tekemän suojeluesityksen jälkeen valtioneuvosto suojeli Liljeblomin talon 22. lokakuuta 1987 rakennussuojelulain nojalla. Kaupunki myi rakennuksen 1994.<ref name="5kanta"/>
 
Rakennus kunnostettiin vuosina 1995–1997. Korjaustöiden suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Heikki Viiri ja Juha Paavo Mikkola. Talon omistajille Merja ja Ilari Kerolalle myönnettiin Oulun läänin rakennussuojelupalkinto, Viisikanta-palkinto, esimerkillisestä restauroinnista ja korjaustyöstä vuonna 1998.<ref name="5kanta"/>