Ero sivun ”Mieli–ruumis-ongelma” versioiden välillä

(Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 85.76.141.44) ja palautettiin versio 16141790, jonka on tehnyt Xyzäö)
[[Kuva:Dualism.png|380px|thumb|Kolme dualismin muotoa: [[interaktionismi]], [[epifenomenalismi]] ja [[psykofyysinen parallelismi]]. Nuolet osoittavat kausaalisten vaikutusten suuntaa. Kuvasta puuttuvat [[okkasionalismi]] ja [[ominaisuusdualismi]].]]
 
Interaktionistinen dualismi tai lyhyesti interaktionismi on se dualismin muoto, jota myös Descartes esitti ''[[Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta|Mietiskelyissään]]''.<ref name="De"/> 1900-luvulla sitä ovat puolustaneet ennen kaikkea [[Karl Popper]] ja [[John Carew Eccles]].<ref name="PopE">{{Kirjaviite | Tekijä=Popper, Karl and Eccles, John | Nimeke=The Self and Its Brain | Julkaisija=Springer Verlag | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 3-492-21096-1}}</ref> Se on näkemys, jonka mukaan henkiset tilat, kuten uskomukset ja halut, ovat kausaalisissa yhteyksissä fysikaalisiin tiloihin ja järkeen.<ref name="Du"/>
 
Descartesin kuuluisa argumentti tämän näkemyksen tueksi voidaan tiivistää seuraavasti: hänellä on kirkas ja selkeä ajatus omasta mielestään ajattelevana oliona, jolla ei ole avaruudellista ulottuvaisuutta (eli sitä ei voida mitata pituuden, painon jne. suhteen). Hänellä on myös kirkas ja selkeä ajatus ruumiistaan jonakin, joka on avaruudellisesti ulottuvainen eikä kykene ajattelemaan. Seuraa, että mieli ja ruumis eivät ole identtisiä, koska niillä on radikaalilla tavalla erilaiset ominaisuudet.<ref name="De"/>
Rekisteröitymätön käyttäjä