Ero sivun ”Kinematografi” versioiden välillä

[[kuva:Cinematographe Bouly1892.jpg|thumb|Boulyn kinematografi vuodelta 1892]]

'''Kinematografi''' on varhainen [[elokuva|elokuvien]] [[valokuvaus|kuvaamiseen]] ja esittämiseen käytetty laite.<ref>Nurmi, Timo; Rekiaro, Ilkka; Rekiaro, Päivi: Suomea suomeksi, suomenkielen sanakirja, Gummerus 1992, ISBN 951-20-4289-4</ref> Tämän [[elokuvakamera]]na, [[projektori]]na ja [[Filminkehitys|kehityskoneena]] toimivan laitteen keksi ja nimesi [[Léon Bouly]] (1872-1932) vuonna 1892. Boylyllä ei ollut varaa markkinoida laitetta tai maksaa edes patenttimaksuja. [[Lumièren veljekset|Lumièren veljesten]] tehtaan insinöörit ostivat patentin Boylyltä. Veljekset tekivät laitteen tunnetuksi ja alkoivat valmistaa niitä. He paransivat alkuperäistä laitetta ottaen siinä käyttöön [[perferointi|perferoinnin]], filmin raidassa oleva rei'ityksen, jonka avulla filmi saadaan liikkumaan varmasti ja vakioaskelin. He patentoivat kinematografinsa 1895.<ref>Chaline, sivut 66-71</ref>

1800-luvun lopulla palaset elokuvakameran keksimiseen olivat olemassa. [[George Eastman]] oli tuonut markkinoille [[rullafilmi]]kameran 1888, läpinäkyvää [[selluloidi]]-kalvoa oli saatavilla ja illuusio liikkeestä nopeasti vaihtuvia kuvia esitettäessä oli tunnettu. Kinematografi oli teknisesti onnistuneempi kuin saman aikainen [[Thomas Alva Edison|Edisonin]] työryhmän valmistama [[kinetografi]] kuvaukseen ja [[kinetoskooppi]] filmien esittämiseen tarkoitettu tirkistyskaappi vuodelta 1889. Edisonin laitetta oli esitelty [[Pariisi]]ssa vuonna 1894, joten Lumièren veljeksillä oli ollut mahdollisuus nähdä se ennen oman kinematografinsa patentointia. Projektorin eri versioita kehittävät samanaikaisesti myös amerikkalainen [[Woodville Latham]], [[Robert William Paul]] Englannissa ja saksalaiset veljekset [[Max Skladanowsky|Max ja Emil Skladanowsky]].<ref>Uusi pikkujättiläinen, WSOY 1985, s.839-840, ISBN 951-0-12416-8</ref> Kinematografin merkittävin muista erottava ominaisuus oli tarkka kuvansiirto epäkeskomekanismin ja filmin laitojen perferoinnin avulla. Koneen käyttäjä pyörittää kampea kuvattaessa noin kaksi kierrosta sekunnissa, jolloin filmiä siirtyi sulkimen ohi 16-18 ruutua sekunnissa. Tämä oli mykän kauden elokuvien nopeus. Äänielokuvien tullessa kuvausnopeus nostettiin 24 kuvaan sekunnissa. Kun kinematografia käytettiin projektorina, siihen liitettiin ulkopuolinen valonlähde.<ref>Chaline, sivut 68-71</ref>