Ero sivun ”Vasemmisto-oppositio (Neuvostoliitto)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
 
Rivi 5:
Leninin vuonna 1921 lanseeraama NEP-politiikka oli taloudellisesti menestyksekäs, mutta se ei koskaan ollut suosittu kommunistisen puolueen johdossa, koska sen pelättiin johtavan uuden [[porvaristo]]n syntyyn. Näkyvin kriitikoista oli jo Leninin eläessä Lev Trotski, jonka mielestä koko kansantalouden suunnittelu olisi pitänyt antaa keskitetysti [[Gosplan]]in käsiin ja teollisuuden kehittämiseen panostaa huomattavasti enemmän. Leninin jäätyä sairautensa vuoksi sivuun päätöksenteosta Trotski alkoi vuoden 1923 aikana arvostella entistä näkyvämmin puoluejohdon talouspolitiikassa tekemiä virheitä, joiden seurauksena teollisuustuotteiden hinnat olivat karanneet käsistä ja talonpojat alkoivat jälleen pantata maataloustuotteita niiden myymisen sijasta. Trotskin kritiikin innostamana puolueesta nousi esiin ryhmä, joka vaati NEP-politiikasta luopumista ja valtion roolin kasvattamista taloudessa. Osa puoluejohtajista pelkäsi Trotskin aloittaneen valtataistelun puolueen hallinnasta Leninin jälkeen, joten [[Grigori Zinovjev]], [[Lev Kamenev]] ja pääsihteeri [[Josif Stalin]] muodostivat niin sanotun troikan, jonka päämääränä oli pysäyttää Trotskin eteneminen valtapelissä. Tämän jälkeen kiista laajeni talouspoliittisista erimielisyyksistä koskemaan myös Stalinin tapaa johtaa puoluekoneistoa, jota Trotskin kannattajat pitivät epädemokraattisena, byrokraattisena ja liian keskusjohtoisena.<ref>Service 2003, s. 150–151, 155–156.</ref><ref>Pursiainen 2011, s. 253–257.</ref>
 
Trotski arvosteli lokakuun alussa 1923 puolueen sisäistä päätöksentekoa ja Stalinin toimia [[Keskuskomitea (kommunistiset puolueet)|keskuskomitealle]] osoittamassaan avoimessa kirjeessä. Kaikkiaan 46 merkittävää puolueen jäsentä allekirjoitti 15. lokakuuta 1923 julkistetun samansisältöisen julistuksen, jossa toistettiin Trotskin kritiikki väärästä talouspolitiikasta ja haitallisesta vallan keskittymisestä puolueen sihteeristölle. Julistus merkitsi vasemmisto-opposition ensimmäistä avointa esiin astumista, vaikka suurin osa allekirjoittajista liittikin mukaan henkilökohtaisia varauksia senjulistuksen sisällön suhteen. Trotski itse ei allekirjoittanut 46:n julistusta, mutta mukana oli muun muassa [[Jevgeni Preobraženski]]n ja [[Georgi Pjatakov]]in kaltaisia tunnettuja nimiä. Puoluejohto tuomitsi julistuksen vahingollisena [[ryhmäkunta]]isuutena. Trotski jatkoi arvostelua joulukuussa 1923 kirjana julkaisemassaan artikkelikokoelmassa ''Novyi kurs'' (”Uusi suunta”) ja monet muut litityivätliittyivät debattiin. Trotskin-vastaisuus sai tässä vaiheessa aiemman [[Vasemmistokommunismi|vasemmistokommunistien]] johtajan [[Nikolai Buharin]]in liittymään troikan puolelle, mikä heikensi vasemmisto-opposition mahdollisuuksia voittaa kamppailu puolueesta. Vasemmisto-opposition ja troikan kiista ajoi puolueen avoimeen hajaannukseen erityisesti Leninin kuoltua tammikuussa 1924.<ref>Pursiainen 2011, s. 257–264.</ref><ref name="service156">Service 2003, s. 156–157.</ref>
 
Vasemmisto-opposition ja Trotskin vastaisen kamppailun yhteydessä Stalin kehitti vastavedoksi teorian ”[[Sosialismi yhdessä maassa|sosialismista yhdessä maassa]]”, jonka hän julkisti joulukuussa 1924. Koska Trotski puhui [[Jatkuva vallankumous|jatkuvan maailmanvallankumouksen]] välttämättömyydestä, Stalin keksi sille vastakkaisen opin, jonka mukaan sosialismia voitaisiin rakentaa yksin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]], vaikka muu maailma pysyisi vielä pitkään kapitalistisena.<ref>Pursiainen 2011, s. 273–274.</ref><ref name="service156" />