Ero sivun ”Soinnillinen äänne” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisättiin lähde ja viite |
|||
Rivi 1:
'''Soinnillinen äänne''' syntyy, kun äänihuulet värähtelevät kurkunpäässä.<ref name=SK/> [[Vokaali]]t ovat luonnostaan soinnillisia, osalla konsonanteista on sekä soinnillinen että [[soinniton äänne|soinniton]] variantti. Suomessa on esimerkiksi dentaalinen [[klusiili]]pari ''t - d'', joista ''t'' on soinniton ja ''d'' soinnillinen. Koska suomen murteissa ei ole soinnillisia klusiileja, ne ääntyvät perisuomalaisen suussa varsin soinnittomina.
==Lähteet==
*{{Kirjaviite | Tekijä=Suomi, Kari | Nimeke=Johdatusta puheen akustiikkaan | Selite=Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4 | Julkaisija=Oulun yliopisto | Julkaisupaikka=Oulu | Vuosi=1990 | Tunniste=ISBN 951-42-2922-3}}
=== Viitteet ===
{{Viitteet|viitteet
<ref name=SK>''Johdatusta puheen akustiikkaan'', s. 68-75.</ref>
}}
{{tynkä/Kieli}}
| |||