Ero sivun ”Sointiväri” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kirjallisuuden stilisointia |
Lisättiin linkkejä |
||
Rivi 10:
Sävelen sointiväri syntyy pääosin ns. osavärähtelyjen aiheuttamien osaäänesten lukumäärän ja voimakkuuden perusteella. Luonnolliset äänet sisältävät aina useamman kuin yhden värähtelytaajuuden. Kaikissa sävelissä on mukana välittömästi kuultavan perussävelen lisäksi vaihteleva määrä tätä korkeampia [[äänes|osaääneksiä]], [[yläsävel]]iä, jotka noudattavat tiettyä intervallirakennetta ([[Yläsävelsarja]]). Äänessä soivat ja korostuvat erilaiset ylä-äänet vaikuttavat sointiväriin. Ylä-äänten voimakkuussuhteita kuvataan harmonisen spektrin avulla.
Sointivärin havaitsemiseen liittyvät myös [[Peittoilmiö|kriittiset kaistat]]. Jos kaksi tai useampi voimakasta ylä-ääntä osuu samalle kriittiselle kaistalle, [[Puheanalyysi|auditorinen]] systeemi käsittelee näitä yhtenä äänenä. Mitä enemmän tällaisia saman kaistan jakavia ylä-ääniä on, ja mitä voimakkaampia ne ovat, sitä "karkeampana" äänenväri koetaan.<ref>Sundberg, Johan (1991). The Science of Musical Sounds. Academic Press. ISBN 0-12-676948-6, s. 71.</ref>
[[Puheanalyysi|Formantti]] on spektrissä todettavissa oleva vahvistunut osavärähtelyalue tai tämän taustalla vaikuttava siirtofunktio-ominaisuus. Formantit ovat useiden äänteiden kvalitatiivisten erojen perusta.
=== Verhokäyrä ===
[[Kuva:C Envelope follower.png|thumb|Signaali, jonka verhokäyrä on merkitty punaisella.]]
[[Puheanalyysi|Verhokäyrä]] eli vaippakäyrä kuvaa äänen [[amplitudi]]n muutoksia aikatasossa. Transientti eli äänen aluke määrittelee pitkälti sen, millaisena äänen koemme.
== Sointivärin tutkimus ==
| |||