Ero sivun ”Koijärvi (järvi)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 46:
Koijärven toinen kuivatushanke pantiin vireille vuonna 1952, mutta virallisesti se aloitettiin vasta vuonna 1963, kun silloinen [[asutushallitus]] jätti Helsingin maanviljelysinsinööripiirille hakemuksen viljelyalueiden kuivatussuunnitelman tekemisestä. Koijärven alueen maanomistajat järjestäytyivät Koijärven kuivatusyhtiöksi vuonna 1969, ja luvan järven kuivattamiseen myönsi Helsingin vesipiiri vuonna 1970. Varsinaista työtä ei päästy vielä aloittamaan, sillä hankkeelle myönnettiin rahoitus valtion budjettivaroista vasta vuonna 1977. Kuivatusyhtiön sisällä ei kuitenkaan oltu yksimielisiä hankkeesta, sillä valtaosa kaikkiaan 93 osakkaasta vastusti järven kuivattamista. Aktiivisesti hanketta ajoivat ne kymmenen maanviljelijää, joiden pellot rajoittuivat Koijärveen. Kuivatussuunnitelmasta tehtiin valitus Länsi-Suomen vesioikeuteen jo vuonna 1970, mutta se hylkäsi valituksen viisi vuotta kestäneen prosessin päätteeksi. Seuraavaksi valitettiin [[Korkein oikeus|Korkeimpaan oikeuteen]], joka vuonna 1977 totesi kuivatushankkeen lailliseksi. Varsinaisen kuivatustyön sai tehtäväkseen Helsingin vesipiiri.<ref>Marja-Leena Salo: ''Kahleissa Koijärvellä'', s. 16–18. Helsinki: Edita, 2009.</ref>
Vuonna 1979 maanomistajat aikoivat [[järvenlasku|kuivatuttaa]] järven lopullisesti syventämällä järven laskuojaa. Eräät luonnonsuojelu vastustivat hanketta patoamalla avatun laskuojan umpeen. Vastakkainasettelu maanomistajien ja luonnonsuojelijoiden välillä nousi julkisuuteen ja sitä seurattiin tiiviisti. Tapahtuman synnyttämä [[Koijärvi-liike]] onnistui tavoitteessaan säilyttää lintujärvi, koska sitä ei kuivatettu. Luonnonsuojelijat sitä vastoin tuomittiin sakkoihin vesilain rikkomisesta ja haitanteosta viranomaisille sekä korvauksiin [[vesihallitus|vesihallitukselle]] ja Helsingin vesipiirille. Oikeudenkäynneillä oli selvä ennakkotapauksen luonne, koska ainakaan pohjoismaissa ei tiettävästi ollut jouduttu ratkaisemaan oikeudessa, mikä on luonnonsuojelun nimissä sallittavaa. Korkein oikeus linjasi päätöksessään vuoden 1983 lopulla, että [[kansalaistottelemattomuus]] ei ole hyväksyttävää, vaikka oikeudenmukaisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta saattaa vallita erilaisia käsityksiä.<ref name=kko/><ref name=lhl/><ref>Salo 2009, s. 77–82.</ref>
==Järven nykytila==
== Lähteet ==
| |||