Ero sivun ”Ääniala” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Ääniala''' koostuu kaikista niistä sävelkorkeuksista, jotka ihminen tai [[soitin]] pystyy tuottamaan. Ääniala tyypillisesti ilmaistaan matalimmasta sävelestä korkeimpaan säveleen. Fysiologiseen äänialaan kuuluvat kaikki tuotetut sävelkorkeudet, mutta lauluäänialaan vain ne jotka kuulostavat laululta. Ihmisen äänialan laajuuteen vaikuttavat yksilölliset tekijät ja [[Ihmisääni|äänen]] koulutus. Koulutetun oopperalaulajan ääniala on noin kahdesta kolmeen oktaavia, ja kouluttamattoman noin puolestatoista kahteen oktaavia. Ihmisten äänialat sijoittuvat taajuusasteikolla eri kohtiin, mikä riippuu ihmisen äänihuulten ja ääniväylän koosta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Laukkanen, Anne-Maria; Leino, Timo | Nimeke=Ihmeellinen ihmisääni | Julkaisija=Gaudeamus | Sivu = 52–53 | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-662-782-X}}</ref>
Miesten äänialat sijaitsevat tyypillisesti matalammalla kuin naisten äänialat, sillä miespuolisten [[aataminomena]] muokkautuu murrosiässä kun pojan ääni madaltuu. Ennen murrosiän fysiologisia muutoksia tyttöjen ja poikien äänialat ovat samankaltaiset. Eri äänialat johtuvat keskeisesti äänihuulten pituudesta: korkeaäänisillä äänihuulet ovat lyhyet ja matalaäänisillä äänihuulet ovat pitkät. Laulajien äänialoja on jaettu kuorolaulamisen ja oopperaroolituksen helpottamiseksi erilaisiin kategorioihin. Nämä ovat perinteisesti korkeimmasta matalimpaan: sopraano, mezzosopraano, kontralto, tenori, baritoni ja basso. Erityisen tarkka äänialojen luokitus on saksalainen Fach-systeemi. Jokainen ääni ja äänen rekisterisiirtymien kohdat ovat kuitenkin yksilöllisiä, joten ääniluokitusten kategoriat ovat vain yleistyksiä ja laulajat, etenkin harjaantuneet, pystyvät tuottamaan säveliä laajemmalta alalta kuin mitä ääniluokituksissa edellytetään. Laulajilla on kuitenkin tietyissä kohdissa fysiologisista syistä johtuvat äänirekisterien
Laulukelpoisia ovat ne sävelet joita henkilö pystyy pitämään samalla korkeudella eli toisin sanoen sävelet joita pystytään vain hetkellisesti koskettamaan eivät kuulu lauluäänialaan. Säveliä joita pystytään koskettamaan hetkellisesti voidaan tuottaa yläpäässä kiljaisemalla tai alapäässä vocal fry -tekniikalla, mutta kummallakaan tavalla kosketetut sävelet eivät ole laulukelpoisia. Laulajan äänialan yläpäässä voi olla useampia säveliä joita kyetään koskettamaan mutta ei pitämään. Laulukelpoiseen säveleen pystytään lisäämään jokin vokaali kuten esimerkiksi a tai sopraanoiden käyttämä ah. Äänten yläpäässä erityisesti sopraanoiden laulukelpoiset sävelet eivät sisällä varsinaisia lyriikoita, sillä lyriikoiden lausuminen muodostuu vaikeammaksi ja lopulta mahdottomaksi ylöspäin mentäessä. Vaikeaksi lyriikoiden lausuminen muodostuu sävelten e5-f5 paikkeilla. Tyypillisesti sopraano laulaa oktaavia korkeammalta kuin tenori ja äänet tukevat toisiaan.
| |||